"Hän juuri", vastasi Zillah. "Paraikaa eräät ystävämme koettavat ottaa asioista selvää herra Lauristonin puolesta. Toinen niistä on serkkuni herra Rubinstein, toinen herra Purdie, herra Lauristonin vanha ystävä. Minä tiedän suunnilleen, missä he ovat tällä hetkellä — onko teillä mitään sitä vastaan, jos kutsun heidät puhelimitse tänne nyt heti, niin että hekin voivat kuulla, mitä teillä on meille kerrottavana?"
"Ei vähintäkään", vastasi amerikkalainen sydämellisesti. "Autan mielelläni niin paljon kuin suinkin voin. Asia herättää harrastustani. Kuulkaahan, likellä tuossa on puhelinkomero. Menkää sinne ja kutsukaa nuo herrat tänne ja pyytäkää heitä tulemaan hyvin nopeasti!"
Hän ja Lauriston odottivat Zillahin ollessa puhelinkomerossa. Tyttö oli jokseenkin vakuutettu siitä, että Melky ja Purdie olivat jo nyt palanneet Praed-kadulle, ja hän soitti rouva Goldmarkille Pyytäen häntä kysymään panttitoimistosta. Minuutin parin kuluttua hän palasi Lauristonin ja amerikkalaisen luokse. Hänen poissa ollessaan viimeksi mainittu oli vaihtanut joitakin sanoja tarjoilijan kanssa ja vei nyt molemmat vieraansa yksityiseen huoneeseen.
"Saamme täällä olla paremmassa rauhassa", hän huomautti. "Meidän ei tarvitse pelätä, että kukaan keskeyttää meidät tai kuulee puheluamme. Olen sanonut tarjoilijalle, että odotamme kahta herraa ja että heidät on opastettava tänne niin pian kuin he saapuvat. Viipyyköhän siihen kauan?"
"He ovat täällä kahdenkymmenen minuutin kuluttua", vastasi Zillah.
"Olette kovin ystävällinen nähdessänne niin paljon vaivaa."
Amerikkalainen veti nojatuolin tulen ääreen ja kehoitti kädenliikkeellä
Zillahia istuutumaan siihen.
"Kas niin", virkkoi amerikkalainen, "tämäntapaisessa vakavassa jutussa ei voi nähdä liiaksi vaivaa. Tämä asia herättää harrastustani — vieläpä aivan erikoisessa määrin nyt, kun kuulin platinanapeista. Luulen tosiaankin voivani luoda asiaan jonkinlaista valaistusta. Mutta jättäkäämme se siksi kunnes ystävänne saapuvat. Ja minähän en ole esittänytkään itseäni — nimeni on Stuyvesant Guyler. Olen newyorkilainen, mutta olen kuljeskellut siellä täällä jonkin verran, vieläpä melkoisestikin. Kuulkaahan, onko teillä minkäänlaisia arveluita siihen suuntaan, että tämä salaperäinen juttu olisi jollakin lailla yhteydessä Etelä-Afrikan kanssa? Ja sitä paitsi mahdollisesti jalokivien kanssa?"
Zillah säpsähti ja vilkaisi Lauristoniin.
"Mikä saa teidät ajattelemaan Etelä-Afrikkaa ja jalokiviä?" hän kysyi.
"No niin — mutta se sisältyy siihen, mitä aion kertoa", vastasi
Guyler. "Kuulette sen aikanaan. Mutta epäilittekö te mitään?"