"Tarkoitatteko — yli teidän taitonne?"
"Taitoni?" tokaisi todistaja vääntäen kasvonsa omituiseen irvistykseen. "Yli minun ymmärrykseni! Olen nopea havaintojen tekijä. Näin muutamissa sekunneissa, että tässä oli mies, joka oli kirjaimellisesti luhistunut keskellä elämän kukoistusta aivan kuin — no niin, suoraan sanoen aivan kuin jokin merkillinen voima olisi laskenut surmaavan kätensä suoraan hänen elinhermolleen. Minä olin ymmällä."
Oikeuden puheenjohtaja suoristautui ja laski kynän kädestään.
"Mitä te teitte?" hän kysyi tyynesti.
"Käskin poliisin hankkia apua ja sairasvaunut sekä kuljettamaan miehen St. Maryn sairaalaan mahdollisimman kiireesti", vastasi tohtori Mirandolet. "Poliisin poissa ollessa tutkin miestä tarkemmin. Hän oli silloin kuolemankielissä — ja minä ymmärsin täydellisesti, ettei mikään lääketaito voinut häntä pelastaa. Tähän mennessä hän oli muuttunut aivan hiljaiseksi. Hänen ruumiinsa oli lauennut pingoituksestaan luonnolliseen asentoonsa, hänen kasvonsa, jotka minun ne ensiksi nähdessäni olivat olleet omituisen värikkäät, olivat muuttuneet tyyniksi ja kalpeiksi. Hän hengitti säännöllisesti, vaikkakin hyvin heikosti — ja teki ilmeisesti lähtöä. Minä ymmärsin täydellisesti mitä oli odotettavissa ja huomautin herra Gardinerille, että mies kuolisi puolen tunnin kuluttua."
"Te kai ennätitte viedä hänet sairaalaan siinä ajassa?"
"Kyllä — arviolta kahdenkymmenenviiden minuutin kuluttua siitä kun olin hänet ensiksi nähnyt", vastasi todistaja. "Menin sairasvaunujen mukana! Mies kuoli hyvin pian sairaalaan jouduttuaan, aivan niin kuin olin aavistanutkin. Ei mikään lääketieteellinen kyky olisi voinut häntä pelastaa!"
Oikeuden puheenjohtaja vilkaisi pieneen ryhmään lääkäripukuisia miehiä, jotka istuivat todistajain aition takana. Hän näytti tuumivan itsekseen oliko tarpeellista kysyä tohtori Mirandoletilta lisää. Varmuuden vuoksi hän kääntyi vielä hänen puoleensa.
"Teidän todistuksenne, tohtori Mirandolet, sisältää siis seuraavaa", hän sanoi. "Teidät kutsuttiin tuon miehen luokse ja te huomasitte heti, että itse ette voinut tehdä mitään hänen hyväkseen, jonka vuoksi toimititte hänet sairaalaan mahdollisimman nopeasti. Mutta minkä tähden olitte sitä mieltä, että teidän oli mahdotonta auttaa häntä?"
"Selitän sen teille muutamin sanoin", vastasi tohtori Mirandolet. "Se johtui siitä, että en tuntenut enkä ymmärtänyt ainoaakaan näkemistäni taudinoireista. Se johtui suoraan sanoen siitä, että tiesin täysin hyvin olevani tuiki kykenemätön ymmärtämään, mikä miestä vaivasi. Ja sen vuoksi toimitin hänet kiireimmiten sellaisten henkilöitten luokse, joiden pitäisi tietää enemmän kuin minä tiesin ja jotka ovat taitavamman maineessa kuin minä olen. Lyhyesti sanoen, huomasin joutuneeni näkemään jotakin sellaista, mikä oli täydellisesti minun taitoni ja ymmärrykseni yläpuolella."