"En pitänyt lainkaan tuosta miehestä", sanoi Madrasia äkkiä.
"En minäkään, vaikka en tiedäkään, miksi. Tohtori Fellin tapauksia, luullakseni. Liian altis hymyilemään, vai mitä?"
"Imelä. Ihmettelenpä, kuka hän on ja mitä hän haluaa?"
"Hän ei missään tapauksessa näyttänyt tomukuivalta muinaistutkijalta", huomautin vielä.
Mutta minkänäköinen mies sitten lienee ollutkin, näimme hänet Parslewen seurassa tultuamme kotiin. He istuivat vastakkain takan ääressä, ja Parslewe esitti hänet meille empimättä herra Pawleyksi.
III
KUPARIA
Herra Pawley, joka näytti istuvan hyvin mukavasti nojatuolissaan lasillinen viskiä ja soodaa lähettyvillään, hymyili meille kuin vanhoille tutuille. Hän oli selvästi muudan tuollaisia herrasmiehiä, jotka kotiutuvat äkkiä joka paikassa ja jotka, kuten hetkisen kuluttua kävi ilmi, ovat melko ovelia ottamaan selkoa asioista. Hän alkoi todellakin heti tehdä johtavia kysymyksiä.
"Luultavasti teidän tyttärenne?" vihjaisi hän katsahtaen Madrasiaan.
"Ei lainkaan", vastasi Parslewe niin suoraan kuin suinkin. "Holhokkini vain."