"Kolmen kilometrin päässä tuonnempana laaksossa. Ette voi kulkea sen sivu näkemättä sitä", sanoi hän.
Mies kumarsi hymyillen jälleen mielestäni hieman liian liehittelevästi.
"Herra Parslewe asuu luullakseni siellä?" sanoi hän. "Herra James
Parslewe."
"Kyllä herra Parslewe asuu siellä", myönsi Madrasia. "Haluatteko tavata hänet?"
Mies hymyili jälleen, mutta tällä kertaa arvoituksellisesti.
"Toivoakseni saan kunnian tervehtiä herra Parsleweä hänen kotonaan", vastasi hän. "Herra Parslewe — kenties te tunnettekin hänet — on kai hyvin perehtynyt muinaisesineihin ja kaikkeen sellaiseen?"
"Hänen taipumuksensa vetävät häntä vähän sinnepäin", vastasi Madrasia hieman ajattelemattomasti. "Onko teidänkin laitanne samoin?"
Mies heilautti kättään poistuen kauemmaksi meistä.
"Olen vain harrastelija, pelkkä harrastelija", sanoi hän vieläkin hymyillen. "Vain oppilas, niin sanoakseni."
Hänen kävellessään laaksoon päin katselimme häntä miettiväisinä.