Vilkaisin tähän toiseen viestiin, joka mahtui yhdelle riville.
"Ole kiltti tyttö ja tee käskyjeni mukaan."
"Tee käskyjeni mukaan!" lisäsi hän. "Taivas varjelkoon, kuka tässä sitten on käskijänä?"
Ojensin hänelle vaieten kirjeeni ja hän näytti yhä hämmentyneemmältä luettuaan sen.
"Mitä tämä kaikki tarkoittaa?" kysyi hän. "Onko — mutta hän on nähtävästi mennyt tiehensä. Ja sen johdosta, mitä olette kertonut hänelle. Mitä —? Mutta odottakaahan!"
Hän soitti pientä tiukua, joka oli asetettu pöydän nurkalle, ja ennen kuin sen kimeä ääni oli lakannut kuulumasta, tuli vanha palvelijatar nopeasti huoneeseen.
"Tibbie", sanoi Madrasia, "onko herra Parslewe matkustanut ja milloin?"
"Hän lähti kello viiden aikaan tänä aamuna, neiti", vastasi Tibbie. "Hän vain koputti ovelleni ja sanoi viipyvänsä poissa pari kolme päivää, siinä kaikki. Hänen lähdettyään katsoin ikkunasta ja näin hänen ratsastavan pois ponillaan."
"Mihin päin?" kysyi Madrasia.
"Nummen poikki, neiti", vastasi Tibbie. "Roddamiin päin."