Madrasia epäröi hetkisen, nyökäytti sitten päätään ja kääntyen pöytään päin alkoi kaadella kahvia kuppeihin, jolloin vanha nainen poistui. Ja kuin aloittaakseni holhoojatointani käänsin tarkkaavaisuuteni kuumiin ruokiin.
"Kalaa vai liikkiötä?" kysyin minä.
"Hiiteen molemmat!" vastasi Madrasia. "No, kalaa sitten. Mitä tämä salaperäisyys merkitsee? Mitä kerroitte hänelle viime yönä?"
"Tänä aamuna, pikemminkin", sanoin minä. "Varhain tänä aamuna. Niin, minunhan piti kertoa sama teillekin, koska hän luuli sen kiinnostavan teitä paremmin kuin jokin sepitetty tarina. En kuitenkaan tiedä, mitä tämä kaikki merkitsee. Toivoisin tietäväni. Mutta ehkä te olette paremmin perillä siitä."
"Ehkäpä, kunhan vain ensin kerrotte minulle asian."
Ja suupalojen lomassa kerroin hänelle kaikki seikkailuni siitä hetkestä alkaen, jolloin huomasin Pawleyn, siihen saakka, jolloin löysin Parslewen kirjeen lautaseltani. Kun viittasin ensi kerran kuparilippaaseen, kääntyi hän katsomaan tuota salaperäistä kapinetta, joka oli tavallisella paikallaan sivupöydällä, ja kun lopetin kertomukseni, tuijotti hän siihen jälleen.
"Juuri niin!" sanoin. "Toivoisin voivani kertoa enemmän, mutta en voi. Ja minäkin haluaisin tietää juuri saman kuin tekin — mitä tämä kaikki tarkoittaa? Tämä on joka tapauksessa ensiluokkainen salaisuus. Pawley saapuu tänne ja hänen huomataan tarkastelevan kuparilipasta. Matkustettuani Newcastleen näen Pawleyn tapaavan siellä erään pulleanaamaisen valkopartaisen vanhan herran. Kuulen tämän henkilön kertovan kuparilippaasta eräälle toiselle miehelle, joka on kuulemma myös asianajaja. Joudun sitten sanaharkkaan erään kuparisepän kanssa, jonka tiesin varmasti tuntevan ja nähneen tuon saman kuparilippaan, ja sitten joudun vielä muihin seikkailuihin. Tulen kotiin ja kerron kaiken Parslewelle, ja Parslewe pakenee yöllä ja luovuttaa teidät —"
"Kiitoksia vain, mutta hänen olisi pikemminkin pitänyt jättää teidät minun holhoukseeni", sanoi Madrasia. "Ja älkää unhottakokaan sitä, että hänen poissaollessaan olen minä isäntänä. Viis siitä, mitä hän sanoi — ja teidän on oltava niin hyvä ja tottelevainen kuin suinkin. Peruutan hänen määräyksensä ja olen siis nyt erottanut teidät virastanne. Ajattelen kuitenkin —"
"Mitä sitten?" kysyin minä nöyrästi.
Hän viittasi haarukallaan tarjoilupöytään.