"Tuolla on komissaari, herra", hän sanoi. "Puhutelkaa häntä."
Hän kohotti tiskin saranoilla varustettua ovea ja minä menin huoneen poikki kysymyksessä olevan miehen luo. Hän kohotti katsettaan minun tullessani lähemmäksi ja mittaili minut nopeasti päästä jalkoihin asti. Mieleni täytti epämääräinen kiitollisuudentunne siitä, että olin hyvin puettu.
"Asianne?" sanoi hän.
Menin aivan hänen viereensä. Ehkä minä näytin hyvinkin salaperäiseltä — ainakin minusta tuntui niin.
"Tehän tunnette Kelpieshawin omistajan herra James Parslewen?" kysyin minä.
"Kyllä."
"Herra Parslewe on kaupungissa ja asuu North Eastern Station Hotellissa. Minäkin asun siellä hänen kanssaan. Hän pyysi minua siinä tapauksessa, että muudan edellytys mahdollisesti toteutuu —"
Hän keskeytti minut melkein huomaamattomasti hymyillen — häntä huvitti nähtävästi täsmällinen puheeni.
"Millainen edellytys?"
"Siinä tapauksessa, ettei hän palaa hotelliin ennen puoltayötä, piti minun tuoda teille tämä kirje häneltä", vastasin laskien kirjeen pulpetille. "Hän ei tullut, ja sen vuoksi tulin suoraan luoksenne."