"Pyh!"
"Ei!" sanoin yhtä painavasti, "koska he tekisivät niin. Minä tunnen heidät. Ja se on tavattoman kovaa minulle, koska se kumoaa suunnitelmani. Parslewe on tehnyt tyhjäksi kaikki aikeeni. Jos minä vain olisin tiennyt —"
"Mitä sitten?" kysyi Madrasia.
"Sen, että hän aikoo tehdä tällaisen kepposen meille", vastasin minä katkerasti. "Jos minä vain olisin tiennyt sen, olisin —"
"Te olisitte tehnyt — mitä?" kysyi hän minun keskeyttäessäni ja epäröidessäni.
"Olisin kosinut teitä tänä aamuna hotellin puutarhassa tahi vaunuissa tahi metsässä, kun Parslewe kulki edellämme", vastasin. "Tahi eilen tahi toissapäivänä tahi sitäkin edellisenä päivänä tahi milloin tahansa ensi tapaamisemme jälkeen. Mutta nyt — eikö nyt näyttäisi aivan siltä kuin minä kosisin Palkeneyn maatilaa?"
Hän kohotti äkkiä katseensa vilkaisten minuun kummallisesti ja nousten tuoliltaan meni erääseen ikkunakomeroon. Minä seurasin häntä ja hetkisen kestäneen vaikenemisen jälkeen kiedoin käsivarteni hänen ympärilleen.
"Mitä ihmettä meidän nyt pitää tehdä?" kysyin häneltä. "Neuvokaa minua!"
Sain hänet vihdoinkin kohdistamaan katseensa minuun.
"Te olette hirveän vanha aasi!" hän sanoi kuiskaten. "Minä keksin ratkaisun heti. Hän ei sanonut lahjoittavansa tätä minulle, vaan meille molemmille!"