"Varoitettuko?" huudahti neiti Pratt kääntäen äkkiä epäilevät kasvonsa
Kittyyn päin. "Mistä sinä puhut? Kenestä? Mitä sinä olet kuullut?"
"En ole kuullut mitään, vaan nähnyt sitä enemmän!" sanoi Kitty. "Kuulehan nyt, älä ryhdy enää mihinkään tekemisiin Simmons Hackdalen kanssa! Hän pettää sinua!"
Neiti Pratt pudotti vaatekappaleen, johon juuri oli aikonut pukeutua, ja huohotti hätääntyneenä.
"Mitä — mitä sinä oikeastaan tarkoitat, Kitty?" kysyi hän. "Joku on…"
"Ei kukaan ole kertonut minulle", vakuutti palvelijatar. "Minä puhun nyt vain siitä, mitä itse tiedän, niin että nyt sen kuulit. Simmons Hackdale kohtelee sinua häpeällisesti — hän pettää sinua. Hän vie sinut kävelemään ulkosalle ja rakastelee sinua ja tekee kaikkea muutakin sellaista, ja kuitenkin hän koko ajan seurustelee Chancellorissa asuvan nuoren neidin kanssa — jos hän onkaan mikään oikea neiti. Siitä", lopetti Kitty keikauttaen päätään, "voi kyllä olla eri mieltä".
"Mitä sinä tarkoitat?" toisti neiti Pratt heikosti.
"Sen kyllä kerron", sanoi Kitty. "Kun olin menossa kotiini tänään iltapäivällä, poikkesin Daneslayn metsän halki, ja sinähän tiedät, kuinka yksinäistä siellä on. No niin, vaikka he eivät nähneetkään minua, näin minä sen neiti Prettyn ja sinun Simisi siellä eräässä kauniissa rauhallisessa sopessa, niin juuri!"
"Etkä nähnyt!" huudahti neiti Pratt. "Hän sanoi minulle olleensa kotonaan tänään iltapäivällä."
"Silloin hän on valehdellut hävyttömästi", sanoi Kitty. "Hyväinen aika, minähän olin ihan heidän vieressään He olisivat kyllä suuttuneet aika lailla — tyttö ainakin, uskallan lyödä siitä vaikka vetoa — jos vain olisivat tienneet, kuinka lähellä minä olin!"
"Mitä he — mitä he tekivät?" kysyi neiti Pratt vieläkin raukeammin kuin äsken.