"Tekivätkö? He suutelivat ja kuhertelivat kuin hullut tai puolihullut", vastasi Kitty. "Minä voin sanoa sinulle nähneeni koko paljon. Jos nuoret herrasnaiset käyttäytyvät noin rumasti nuorten miesten kanssa, niin voin vain sanoa olevani kiitollinen siitä, että osaan käyttäytyä paremmin. Minä puhun kaikissa tapauksissa totta, Jennie, ja jos olisin sinun sijassasi, antaisin Simmons Hackdalen, kun hän seuraavalla kerralla tulee viheltelemään hedelmätarhaan, vihellellä siellä tarpeekseen tai lähettäisin hänet tiehensä nolaamalla hänet ensin — mokoman hulttiomaisen petkuttajan!"
Neiti Pratt ei vastannut, meni vain vuoteeseensa. Viiden minuutin kuluttua hän kuuli Kitty Trevicen hengittävän sikeään uneen vaipuneen ihmisen säännölliseen tapaan. Mutta neiti Pratt ei saanut unta. Hän tunsi Kittyn; tämä oli rehellinen nuori tyttö. Sen vuoksi olikin Sim ilkeä valehtelija. Ja kuitenkin — hän oli rakastunut Simiin kovasti. Sim oli liehitellyt häntä tulisemmin kuin kukaan sitä ennen, sillä vaikka Sim olikin vielä nuori, tajusi Jane hänen perehtyneen sellaisiin asioihin. Hän oli pitänyt siitä tavasta, kuinka Sim oli suudellut häntä heidän salaisissa kohtauksissaan hedelmätarhassa ja viereisillä kujilla — ja nyt hänelle kerrottiin ehdottomana totuutena, että Sim tuhlaili suutelojaan ja syleilyjään toiselle tytölle. Hän oli nähnyt tuon toisen lemmityn, hänen hienot pukunsa ja kauniit kasvonsa ja kaiken muunkin. Neiti Prattin rinnassa syntyi äkkiä kiihkeä, järjetön ja raivoisa mustasukkaisuuden vimma. Kuta kauemmin hän lepäsi valveillaan, sitä kiihkeämmäksi se kävi. Se kidutti häntä hänen vihdoinkin vaipuessaan uneen, se vaivasi häntä hänen herätessään väsyneenä ja raskassilmäisenä aamulla eikä jättänyt häntä rauhaan päivälläkään. Ja Kitty Trevice kohenteli silloin tällöin sen polttavaa tulta. Sitten kun rouva Champernowne ja herra Alfred olivat syöneet päivällistä iltapuolella maanantaina, pyysi Jane Pratt lomaa voidakseen mennä kaupungille ja saikin lähteä. Hän pukeutui hyvin huolellisesti ja poistui talosta vasta illan pimetessä. Hän meni suoraan Chancellorin takaportille ja sitten keittiön ovelle kysyen Gracie Whiteä. Tämä oli hänen toinen ystävänsä, joka oli jo jonkun aikaa ollut Chancellorin toisena sisäkkönä ja päässyt harhateille joutuneen Mary Sandersin jälkeen ensimmäiseksi. Neiti Pratt piti jokseenkin mahdollisena, että Gracie voi kertoa hänelle jotakin, mitä hän tahtoi tietää. Ja kun Gracie tuli, vei hän tytön pihalle rauhalliseen soppeen.
"Gracie", sanoi hän, "sinähän tunnet sen nuoren neidin, joka asuu täällä ja jolla on jotakin tekemistä murhatun vanhan herran kanssa?"
"Tietysti!" vastasi Gracie. "Se on neiti Pretty. Hän asuu minun kerroksessani — hänellä on siellä yksityinen arkihuone ja makuuhuone."
"Minä haluan tietää jotakin, mutta vain meidän kesken", mutisi neiti Pratt. "Sinähän tunnet Simmons Hackdalen. Käykö hän joskus vierailulla neidin luona?"
"Kyllä!" huudahti Gracie. "Hän on ollut monta kertaa täällä iltaisin.
Hän on neidin luona nytkin."
"Nyt juuri?"
"Niin. Neiti meni kaupungille päivällisen jälkeen ja viipyi poissa noin tunnin. Simmons tuli tänne hänen kanssaan. He ovat nyt neidin arkihuoneessa. He ovat olleet siellä jo jonkun aikaa."
"Kahdenko?" kysyi neiti Pratt.
"Tietysti", myönsi Gracie. "Sehän on yksityinen huone. Mitä sinä haluat tietää, Jennie?"