"Tyttökö?" huudahti hän. "Syytän tästä kaikesta Chancellorissa asuvaa nuorta herrasnaista! Simmons seurustelee nyt hänen kanssaan. Hän oli ollut sen ihmisen seurassa — suudellut häntä ja tehnyt vaikka mitä — Danesleyn metsässä eilen iltapäivällä, vaikka oli luvannut mennä naimisiin minun kanssani heti kun saisi tuon palkinnon."
Shelmore malttoi pysyä tyynenä, vaikka mainittiin neiti Pretty.
"Niin kai", sanoi hän. "Hän pelaa nähtävästi petollista peliä. Perin katalaa hänen puoleltaan! Mutta onko vielä jokin muukin syy, miksi olette tullut luokseni?"
"On kyllä", vastasi Jane Pratt vaiettuaan hetkisen, jonka kuluessa hänen vihansa näytti hieman jäähtyvän. "Minä tarkoitan sitä revolverijuttua. Se säikäytti minua ja minusta näytti…"
"Että se oli tuonut murhan liian lähelle?" sanoi Shelmore.
"Niin juuri", myönsi hänen vieraansa. "Kun jutussa tulee esille revolveri, en minä halua olla missään tekemisissä sen kanssa. Enkä Sim Hackdalenkaan! Hän on niin ilkeä, ettei voi avata suutaan valehtelematta. Nyt olen kertonut teille kaikki tietoni, herra Shelmore."
"Hyvä on", sanoi Shelmore. "Kuunnelkaa nyt neuvoani. Älkää puhuko tästä kenellekään, ennenkuin tapaatte minut jälleen. Minä otan tämän asian hoitaakseni. Vaietkaa siitä kuin —"
"Kukaan ei voi olla sen vaiteliaampi kuin minä, jos vain haluan, herra
Shelmore", keskeytti Jane Pratt.
"Silloin vaietkaa", toisti Shelmore. "Pitäkää kaikki ehdottomasti omana tietonanne ja odottakaa."
Hän saattoi tyttöä ulko-ovelle ja katseli hänen poistumistaan. Ja vaikka hän palasikin shakkipöytään, huomasi neiti Chauncey kuitenkin pian hänen ajatustensa suuntautuvan muualle.