"Tiedättekö, missä hän nykyään oleskelee?" kysyi Shelmore.
"Tiedän kyllä", vastasi Mellapont. "Hän asuu Portsmouthissa, ja minulla on hänen osoitteensa. Kun ilmoitin hänelle, että hänen pitää olla läsnä Kightin ja Sandersin toisessa kuulustelussa, ilmoitti hän minulle asuinpaikkansa hyvin mielellään. Nyt aion kuulustella Bartlettia, koska hän nähtävästi tietää jotakin. Mutta entä se konttoristinne, nuori Sim? Mitä hän vaanii?"
"Sitä palkintoa, jonka neiti Pretty niin tyhmästi meni lupaamaan", vastasi Shelmore. "Hän on hyvin ahne. Hänen tarkoituksensa on ansaita se palkinto."
"Niinkö?" sanoi Mellapont. "Mutta oletteko ihan varma siitä? Minusta näyttää kuin tämä nuori kärppä keräisi tyynesti kaikkia mahdollisia tietoja toista tarkoitusta varten."
"Mitä tarkoitusta?" kysyi Shelmore.
Mellapont katsahti vieraaseensa merkitsevästi.
"Rouva Champernowne on hyvin rikas nainen, Shelmore", sanoi hän. "Hän on luullakseni varakkaampi kuin neiti Pretty, ja sellainenkin tapa on käytännössä, jota sanotaan kiristämiseksi."
Shelmore säpsähti. Hän ei ollut sitä ajatellut.
"Ehkä", sanoi hän. "Hänellä ei ole minkäänlaisia periaatteita."
"Ette kai ole puhunut hänelle mitään sen jälkeen kun tapasitte Jane Prattin?" kysyi Mellapont. "Vai ette? No, se on hyvä. Kuulkaahan nyt, meidän pitää panna viekkaus viekkautta vastaan. Luuletteko voivanne lähettää herra Simmonsin pois kaupungista, tunnin tai parin kuluttua pariksi päiväksi?"