"No niin. Mutta millaisen johtopäätöksen teette niistä?" kysyi
Mellapont.
Shelmore pudisti päätään. Mutta tämä liike ei ilmaissut niin paljon hämminkiä kuin erityistä pahoittelua sen vuoksi, että välttämättömyys tehdä tällainen johtopäätös oli ilmaantunut.
"Minun luullakseni ei voida epäilläkään sitä, että rouva Champernowne on tavalla tai toisella ollut mukana tässä jutussa", vastasi hän. "Kaiketi muistatte, Mellapont, että ensi kerran tehdessämme tiedusteluja Chancellorissa Belling kertoi, että kun Deane palasi elävistäkuvista sinä iltana, jolloin hän oli saapunut kaupunkiimme ja jolloin mikäli tiedämme, hänet myös murhattiin…"
"Lääkärin todistuksesta käy selville, että murha tapahtui juuri samana iltana", keskeytti Mellapont. "Lääkärit olivat sitä mieltä, että hän oli ollut kuolleena pari vuorokautta tai niille paikoin, kun Hackdale löysi hänen ruumiinsa keskiviikkoiltana."
"Hyvä — siis hänen murhailtanaan", jatkoi Shelmore. "Tehän muistatte Bellingin kertoneen meille, että Deane palatessaan elävistäkuvista oli kysellyt häneltä rouva Champernownesta. Kuinka voimme tietää, ettei hän ollut tuntenut rouva Champernownea joksikin ennestään tutuksi henkilöksi?"
"Mutta hänhän kysyi Bellingiltä aluksi, kuka se rouva oli", sanoi Mellapont. "Hän ei tiennyt rouvan nimeä, ennenkuin Belling ilmoitti sen hänelle. Sen muistan varmasti."
"Tuohan on voinut olla vain tekosyy", huomautti Shelmore. "Hän on ehkä tiennyt hyvinkin rouvan nimen ja kuitenkin jostakin syystä halunnut salata, että he olivat vanhoja tuttuja. Hän tahtoi ehkä vain kuulla, millainen rouvan asema nyt oli täällä Southernstowessa. Voiko mikään olla todennäköisempää kuin se, että hän valmistautuessaan tiedustelemaan Bellingiltä kysyi, kuka se nainen oli, joka näytti erittäin vaikutusvaltaiselta? Minä luulen Deanen tunteneen rouva Champernownen ja juuri hänen olevan sen miehen, joka tapasi rouva Champernownen siellä huvilan lähellä illalla."
"Kunpa tietäisimme sen varmasti!" sanoi Mellapont. "Sepä se!"
"Minusta se sopii mainiosti yhteen", sanoi Shelmore. "Tiedämme kaikissa tapauksissa, että Deane, jostakin äkillisestä mielijohteesta, poistui Chancellorista kaupungille. Tytön näkemän miehen on täytynyt olla Deane. Mutta senjälkeen — ah! Siinä on puuttuvia renkaita, kuten luonnollisesti aina sattuu. Voidaanko ne hankkia?"
"Tätä yksityiskohtaa voidaan ja pitääkin tutkia", huomautti Mellapont. "Esimerkiksi, jos jatkuva kyseleminen osoittautuu tarpeelliseksi, tiedustelisin tytöltä enemmän hänen emäntänsä toimista sinä iltana sen jälkeen kun hänet oli nähty oudon miehen kanssa huvilan alueella — menikö rouva sisälle heti sen jälkeen kun Jane Pratt oli nähnyt hänet miehen seurassa vai jäikö hän ulos vielä pitemmäksi aikaa? Hyvin tärkeä seikka! Mutta enimmän herättää kuitenkin uteliaisuuttani Hackdalen ja Bartlettin maksumääräysjuttu, Shelmore. Hackdale ja Bartlett keskustelivat rouva Champernownen kanssa, jonka nähtiin kirjoittavan maksumääräyksen ja antavan sen Hackdalelle. Jos Hackdale olisi ollut hänen luonaan yksinään, en olisi kiinnittänyt siihen suurtakaan huomiota, mutta Bartlett oli hänen kanssaan. Maksumääräys oli luultavasti tarkoitettu heille molemmille. Mutta miksi? Bartlett on ovela mies ja periaatteeton. Se tuo mieleeni erään seikan. Bartlett oli melko rappiolla joku aika sitten, hyvin rappiolla todellakin. Hän maleksi sinne tänne kaupungissa ja oli mielissään, jos sai juosta ihmisten asioilla tai pitää kiinni jonkun hevosta. Hän oli kiitollinen shillingistäkin. Sitten hän katosi äkkiä, mutta ilmestyi taas ennen pitkää näkyviin tuoden tietoja vainajan kellosta. Silloin hän oli hyvin puettu, melkeinpä hienosti, kuten ehkä huomasitte: hänellä oli uusi puku, hyvät liinavaatteet, kengät ja hattu. Mistä hän oli saanut niihin rahaa? Minusta näyttää melkein, Shelmore, että Bartlett tietää kirotun paljon."