Mellapont tovereineen lähti hetkisen kuluttua Ashenhurst-huvilasta. He ehtivät sivuuttaa North Barin, ennenkuin kukaan puhui.
"Nyt jouduttiin pinteeseen", sanoi Mellapont vihdoin. "En ymmärrä, mitä minun oikeastaan pitäisi ajatella. Tutkimusten lopettaminen ei kuitenkaan käy päinsä. Minulla on vielä tänä iltana paljon tehtävää. Aion tehdä neiti Prettylle muutamia kysymyksiä. Tulkaa tekin mukaani, hyvät herrat."
Sisäkkö, joka oli Jane Prattin ystävä, opasti heidät kaikki neiti
Prettyn arkihuoneen ovelle ja ilmoittamatta heitä sen paremmin kuin
valmistavalla koputuksella avasi oven. Ja huoneessa istuivat neiti
Pretty ja Simmons vierekkäin takan ääreen siirretyllä sohvalla.
KOLMASKOLMATTA LUKU
Mellapontin valtti
Näistä neljästä huoneeseen kokoontuneesta miehestä ymmärsi Simmons kaikkein nopeimmin tilanteen. Hän huomasi heti, mitä oli tapahtunut hänen poissa ollessaan. Palsford ei ollut ainoastaan mennyt Shelmoren luo sir Reville Childerstonen asioissa, vaan myös kertonut hänelle Normansholtin Arradeane-jutusta ja ehkä tavannut rouva Champernownenkin, tuntien hänet samaksi rouva Arradeaneksi, joka oli asunut hänen kotikaupungissaan. Ja Shelmore oli vienyt hänet poliisin puheille, ja tässä nyt oli Mellapont heidän molempien kanssa, haluten nähtävästi puhutella neiti Prettyä. Mutta miksi? Hänen oli tietysti toimittava, vieläpä nopeasti, jos hän tahtoi olla ensimmäinen.
Mutta Shelmore ehti jo puhua. Hän ja Mellapont olivat katsahtaneet toisiinsa nähdessään Simmonsin. Ja Shelmore kiiruhti pukemaan näiden katseiden tarkoituksen sanoiksi.
"Mitä te täällä teette, Hackdale?" kysyi hän tiukasti. "Teidänhän pitäisi olla Dorsetshiressä. Mitä…"
"Myöhästyin keskipäivän junasta", vastasi Simmons empimättä ja hieman uhmaavasti. "Ja minun oli pakko odottaa iltaa päästäkseni toiseen. Mutta maleksiessani siellä satuin huomaamaan poliisimestari Mellapontin Bartlettin seurassa. Silloin ymmärsin heti kohtauksen tarkoituksen ja tulin takaisin."
"Miksi?" kysyi Shelmore vieläkin jyrkemmin.