Simmons ojensi pitkän laihan sormensa, viitaten sillä pöydän yli
Palsfordiin.
"Hän tietää sen varmasti", vastasi hän ivallisesti hymyillen. "Herra Palsford tietää sen tarpeeksi hyvin. Katsokaa, Mellapont, Shelmore lähetti minut Normansholtiin tarkastamaan erästä kiinteistöä, jonka sir Reville Childerstone siellä omistaa. Mutta silloin tiesin — viis siitä, kuinka — että Deane oli asunut Normansholtissa ja että hän oli hankkinut itselleen eräästä sen osasta maisemakortin, jonka taloista oli merkinnyt yhden. No niin, minusta tuntui hyvin omituiselta, että hän oli merkinnyt juuri tämän kortin satojen samanlaisten joukosta. Kun matkustin Normansholtiin, näytteli eräs Swale-niminen nuorukainen herra Palsfordin konttorista minulle kaupunkia ja silloin näin sen talon, josta mainitsin, ja Swale kertoi minulle siihen liittyvän tarinan. Herra ja rouva Arradeane olivat asuneet siinä vuokralla parikymmentä vuotta sitten. Mies oli äkkiä kadonnut paikkakunnalta ja rouvakin oli matkustanut pois. Kuulin vielä enemmänkin, ja tullessani takaisin Southernstoween olin varma siitä, että tämä Chancelloriin saapunut James Deane oli sama James Arradeane, joka oli ennen asunut Normansholtissa, ja että Normansholtissa asunut rouva Arradeane oli sama kuin rouva Champernowne täällä ja oli murhannut laillisen miehensä, voidakseen mennä naimisiin sir Reville Childerstonen kanssa!"
"Ja te ajattelette vieläkin niin?" vihjaisi Mellapont.
Simmons katseli vuorotellen kuhunkin kuuntelijaansa.
"Tahtoisin mielelläni tietää, kuka sen sitten teki, ellei hän", sanoi hän tarkoittavasti. "Miksi hän maksoi Jim Bartlettille vaikenemisrahoja? Se maksumääräys, jonka hän antoi Johnille Bartlettin nähden, oli aiottu Bartlettille, luonnollisesti, vaikka luulenkin teidän tietävän siitä enemmän kuin minä, koska olette puhutelleet häntä. Ja miksi — jos tämä kaikki jää meidän keskinäiseksi salaisuudeksemme — hän antoi juuri samana aamuna, kun murha oli paljastettu, Johnille uuden viran, josta hän saa enemmän kuin kaksi, jopa melkein kolme kertaa suuremman palkan kuin entisestä toimestaan, ellei juuri senvuoksi, että hän pitäisi suunsa kiinni? Hän on samasta syystä taivuttanut muutkin vaikenemaan. John tietää varmasti paljon, hyvin paljon!"
"Te kavallatte oman veljenne", sanoi Shelmore, puhuen nyt ensi kerran ja hyvin halveksivasti. "Te olisitte ainakin voinut salata hänen nimensä…"
"Hän sanoi sen jäävän meidän keskinäiseksi asiaksemme", vastasi Simmons, viitaten Mellapontiin. "Ja minullakin on oma suuni lähempänä kuin kontin suu. Minun pitää ajatella itseäni. Ja minä osaan mainiosti sijoittaa kolmentuhannen punnan palkinnon. Se auttaa minua edistymään urallani."
Miehet katsoivat toisiinsa. Nyt tuli hetkiseksi äänettömyys, jonka sitten Simmons keskeytti. "Minä haluan poistua", sanoi hän. "Hetkinen vielä", vastasi Mellapont. "Entä revolveri? Oletteko tallettanut sen hyvin?"
"Mainiosti!" vastasi Simmons yrmeänä. "Niin mainiosti, ettei sitä voi kukaan löytää."
"Te olette siis varma siitä, että se kuuluu veljellenne?"