"En ole nähnyt häntä vilahdukseltakaan sen jälkeen kun hän meni yläkertaan, sir."
"Olisiko hän voinut tulla alas ja poistua talosta teidän huomaamattanne?"
"Voin tuskin ymmärtää, kuinka se olisi käynyt päinsä, sir. Se olisi varmasti ollut mahdotonta tavallista tietä."
"Miksi — miksi mahdotonta?"
"No niin, sir, isäntä kyllä ymmärtää tarkoitukseni. Katsokaa, tuo vanha ulkopiha on jonkinlainen pääkäytävä talon läpi julkipuolelta takaosaan asti. Kuten tiedätte, päästään julkipuolen portista High-kadulle ja takaportista Sepulchre-kujalle. Molemmat portit lukitaan kello yhdentoista aikaan minun tullessani toimeeni — sen teen ensi työkseni. Minulla on pihan puolivälissä pieni huone, jonka ovi on aina auki. Jos joku haluaa tulla tänne yöllä — tarkoitan myöhäisiä matkustajia, moottoripyöräilijöitä, automiehiä ja muita sellaisia — pitää heidän soittaa minulle ulkopuolelta. Ja jos joku haluaa poistua, pitää minun samoin avata menijälle jompikumpi portti. Hotellista voidaan kuitenkin poistua vaivaamatta minua, jos vain tiedetään, kuinka."
"Ah, täältä voidaan siis päästä kadulle vaivaamatta teitä, Kight?" sanoi Mellapont. "Mutta minkä kautta?"
"Katsokaas, sir; Sepulchre-kujalle johtavassa suuressa portissa on pienempi ovi, joka on kiinni vain säpillä. Jokainen hotellin asukas voi päästä kadulle siitä ovesta, mutta ei pääse jälleen sisään soittamatta minulle."
Mellapont kääntyi Shelmoreen päin nyökäten vakuuttavasti.
"Herra Deane poistui siitä ovesta!" sanoi hän. "Hyvä juttu, mutta milloin? Kight!"
"Sir!"