"Poistuitteko tuona yönä pihalla sijaitsevasta pienestä huoneestanne minnekään kello yhdentoista ja kahdeksan välillä? Kävittekö jossakin talon muussa osassa?"
"Kävin parikin kertaa. Minulla on huoneessani juomia yön varalta. Vein viskyä ja soodaa numero viiteentoista toiseen kerrokseen — se herra oli saapunut kaupunkiin hyvin myöhäisessä junassa. Hän jutteli kanssani muutamia minuutteja."
"Entä toisen kerran?"
"Vein kupillisen kahvia ja vehnäleipää numero viitoseen tänä aamuna kuuden aikaan, sir. Siellä asui muuan moottoripyöräilijä, joka halusi lähteä matkalle varhain."
"Ja viivyitte kummallakin kerralla yläkerrassa muutamia minuutteja?"
"Vain muutamia, sir."
"Ja kuitenkin voi noina muutamina minuutteina kuka tahansa tulla alakertaan huomaamatta ja poistua porttiovesta Sepulchre-kujalle. Niinkö?"
"Mahdollisesti, sir", myönsi Kight virnistellen, "mutta tuskinpa sentään niinkään helposti. Sehän todistaisi, että poistuja tuntee talon, tuon oven ja Sepulchre-kujan. Ja minun tietääkseni tämä herra oli ihan outo paikkakunnalla."
Mellapont nousi tuoliltaan.
"Minä olen joka tapauksessa", sanoi hän kääntyen Bellingin puoleen, "ihan varma siitä, että herra Deane mentyään huoneeseensa maanantai-iltana nousi jälleen heti, pukeutui, tuli alakertaan ja pujahti kadulle Kightin ollessa numero viidessätoista. Nyt on kysymys vain siitä, mihin hän meni ja missä hän oleskelee. Sen selville saaminen kuuluu minun tehtäviini, ja minä panenkin tiedustelut heti alulle. Herra Shelmore, teidän pitää tulla kanssani konttoriini. Neiti Pretty, neuvon teitä rauhoittumaan ja syömään jotakin päivälliseksi. Älkää olko sen hermostuneempi ja levottomampi kuin on luonnollista, sillä koetan tehdä kaikkeni. No niin, herra Shelmore."