Hackdale kertoi hänelle juuri äsken kuulemansa seikat, ja Ebbitt kuunteli melko välinpitämättömästi asetellessaan huolellisesti oopperahattua päähänsä uunin yläpuolella riippuvan kuvastimen edessä.

"Kadonnut on varmaankin se vieras, jonka näin teatterissamme maanantai-iltana", huomautti hän. "Hän oli pitkähkö, hieno, harmaapartainen, ruskeapukuinen herra, jonka kaulahuivissa huomasin kirotun komean timanttineulankin. Hm, jos vanhahkot herrasmiehet lähtevät keskiyöllä kävelemään maaseutukaupungeissa tuollaisia jalokiviä mukanaan, niin…"

"No niin, kertokaa siitä kaikille tapaamillenne henkilöille tänä iltana. Tahdotteko niin tehdä?" vihjaisi Hackadale. "Julkisuus —"

"Hyvä mies, asia on koko kaupungin tiedossa ennen illallista", sanoi Ebbitt. "Jumala siunatkoon teitä, jos yläkerran papukaija saisi päähänsä lentää ulos ikkunasta, niin luuletteko, etteivät kaikki southernstowelaiset tietäisi sitä viiden minuutin kuluttua? Julkisuuttako? Luottakaa te vain maaseutukaupunkilaisiin siinä suhteessa."

Hän kiersi valkoisen silkkihuivin kaulaansa, antoi vielä oopperahatulleen ylimääräisen sysäyksen oikealle korvalliselle päin ja tepasteli kadulle, jolloin Hackdale, avattuaan hallin vasemmalla puolella oven, meni siihen vierashuoneeseen, jota hän veljineen käytti arkihuoneenaan. Simmons oli siellä teeillallisensa jäännökset edessään, mutta itse syventyneenä tutkimaan suurta lakikirjaa, jonka molemmille puolille hän oli lujasti painanut kyynärpäänsä. Rystysten välistä, joilla hän painoi ohimokaan, hän katsoi Johniin.

"Minulla on sinulle hauskaa tehtävää, Sim", sanoi Hackdale. "Ihan sinulle sopivaa. Sinä aiot tietysti mennä ulos?"

"Ehkä hetkiseksi", vastasi Simmons uteliaan näköisenä. "Mikä nyt on?"

"Näin on asia", vastasi Hackdale. Hän istuutui, riisumatta päällystakkiaan ja hattuaan, ja kertoi veljelleen kaikki saamansa tiedot. "Jos siis aiot mennä kerhoon, voit kertoa sen — voit kertoa sen kaikille. Kerro se kaikille tapaamillesi henkilöille."

Simmons nyökkäsi, ja hänen teräviin silmiinsä ilmestyi miettiväinen ilme.

"Tyttö on varmaankin sama, joka tuli Shelmoren konttoriin tänään
iltapäivällä juuri meidän aikoessamme poistua sieltä", huomautti hän.
"Shelmore meni hänen kanssaan. Hänen nimensä oli Pretty — neiti
Cynthia Pretty."