"Rouva on poissa, herra Hackdale", vastasi hän. "Hän on mennyt päivälliselle sir Reville Childerstonen luo — siellä on nimittäin päivälliskutsut. Minä en odota häntä kotiin ennen yhtätoista. Mutta herra Alfred on sentään kotona", lisäsi hän.
"Hyvä! Minäpä keskustelen sitten hänen kanssaan minuutin tai pari", vastasi Hackdale. "Otaksun, ettei hän ole missään työssä."
Tyttö nauroi heilauttaen päätään kuin siten vihjaistakseen, ettei herra Alfred ollut milloinkaan työssä. Hän palasi halliin ja meni Hackdalen edellä eräälle ovelle, jonka hän vetäisi auki koputtamatta siihen lainkaan.
"Täällä on herra Hackdale, herra Alfred", ilmoitti hän yhtä tuttavallisesti kuin äsken oli puhunut vieraallekin. "Hän haluaa keskustella kanssanne hetkisen."
Hackdale astui pieneen ja mukavasti sisustettuun huoneeseen, jonka avonaisessa takassa leimusi ja rätisi iloinen honkavalkea. Ja sen edessä, vaipuneena suuren nojatuolin syvyyksiin, tohveleihin pistetyt jalat ojennettuina tuleen päin, istui herra Alfred, vanhahko laiha mies hienossa aamupuvussaan, ripsukoristeinen samettinen tupakkalakki päässä. Hänen siniset silmänsä näyttivät lempeiltä ja tarmottomilta; suu, jota harmahtuneet viikset tuskin kykenivät peittämään, oli heikkopiirteinen, leuka oli taaksepäin työntyvä ja hymy ystävällinen. Hänellä oli suuri sikaari toisessa ja Times toisessa kädessään, ja hänen kyynärpäänsä vieressä pöydällä oli viskykarahvi, pullo kivennäisvettä ja puoleksi tyhjennetty juomalasi. Nähdessään Hackdalen hän aluksi viittasi vierastaan näitä virkistyksiä kohti.
"Hei, Hackdale!" sanoi hän. "Kuinka iloinen yllätys! Istuutukaa ja ottakaa ryyppy. Olkaa hyvä ja ottakaa — tuolla sivupöydällä on puhtaita laseja. Ilma on kai näin iltaisin hieman kylmempää, vai mitä?"
"Ei, kiitoksia, herra Alfred", vastasi Hackdale. "Minä toimin nyt ylimääräisenä poliisina enkä siis voi viipyä pitkää aikaa. Rouva Champernowne ei siis olekaan kotona?"
"Hän on päivällisellä sir Revillen luona", vastasi herra Alfred.
"Siellä on kutsut. Onko mitään tapahtunut?"
"Ettekö ole kuullut mitään uutisia kaupungista tänä iltana?" kysyi Hackdale. "Vai ette. No niin, Chancellor-hotellissa on tapahtunut jotakin kummallista. Muuan herrasmies, joka saapui sinne maanantaina iltapäivällä, on kadonnut — salaperäisesti."
"Pyh, hän on vain luikkinut tiehensä maksamatta laskuaan", huomautti herra Alfred. "Sellaisten salaisuuksien ratkaisu on tavallisesti juuri tämä."