"Ei", sanoi Hackdale. "Hän on tunnettu mies ja varakas. Ja hänen nimensä" — hän keskeytti katsellen tarkasti toisen kasvoja — "on Deane, James Deane."
"Minä en ole milloinkaan kuullut puhuttavan hänestä enkä tunne häntä", sanoi herra Alfred. "Ihan tuntematon suuruus. Tunsiko joku kaupunkilaisista hänet?"
"Ei, luullakseni", vastasi Hackdale. "Sitä ei ainakaan ole voitu todistaa. Hän on pitkähkö, laiha, harmaapartainen mies. Minä tiedän teidän kuljeskelevan melko paljon, herra Alfred. Te ette siis ole nähnyt sellaista miestä parina viime päivänä?"
"En tietääkseni, vaikka täällä on kyllä paljonkin sennäköisiä miehiä", vastasi herra Alfred. "Kuvauksestanne päättäen hänen ulkomuotonsa oli melko tavallinen. Etsittekö te häntä?"
"Kaikki etsivät häntä", sanoi Hackdale. "Koko kaupunki jo tähän aikaan."
"Silloin he voivat tulla toimeen ilman teitäkin puoli tuntia", huomautti herra Alfred hymyillen tarkoittavasti. "Istuutukaa nyt tupakoimaan ja ottakaa ryyppy."
Mutta Hackdale kieltäytyi jälleen ja lähti, poistuttuaan talosta, nopeasti kävelemään kaupungintaloa kohti. Hän tapasi erään ylimääräisen poliisitoverin North Barilla ja vei hänet mukanaan poliisiasemalle kertomatta hänelle löydöstään. Päästyään sinne Hackdale astui yksinään poliisimestarin huoneeseen, missä Mellapont istui pöytänsä ääressä selailemassa jotakin asiakirjapinkkaa. Hän sulki oven, kääntyi ja sanoi pari sanaa:
"Löysin hänet!"
Mellapont ponnahti seisoalleen.
"Mitä? Deanenko?" vastasi hän.