"Hänellä ei ollut edes nenäliinaakaan", jatkoi Hackdale. "Ja saamiemme tietojen mukaan hänellä oli paljonkin taskuissaan mennessään ulos. Rahaa ja kalleuksia."
"Minähän sanoin teille huomanneeni hienon timanttineulan hänen kaulahuivissaan", huomautti Ebbitt. "Tarkoitan, jos hän vain on sama mies."
"Kuollut on epäilemättä hän", sanoi Hackdale.
Hän joi viskynsä, sanoi hyvää yötä ja meni yläkertaan omaan huoneeseensa. Hänellä oli siellä pieni kassakaappi, joka oli sijoitettu hyllylle komeroon, ja astuttuaan huoneeseen hän avasi sen ensi työkseen. Sitten hän otti kukkarostaan kummallisen muotoisen lukkoneulan ja piilotti sen kassakaapin etäisimpään nurkkaan.
VIIDES LUKU
Maisemakortti
Mellapont saapui Chancellorin julkipuolen edustalle juuri kun yövahtimestari oli sulkemaisillaan ovet. Hän pääsi sisään ja teki heti tiukan kysymyksen.
"Onko herra Shelmore täällä, Kight?"
"Hän on isännän kanssa yksityishuoneessa, sir", vastasi vahtimestari viitaten pihalle päin. "Hän sanoi odottavansa teitä, sir."
"Juuri niin", sanoi Mellapont lähtien kävelemään viitattuun suuntaan, mutta pysähtyi kuitenkin äkkiä kääntyen takaisin. "Kuulkaahan, Kight", jatkoi hän luottavaisesti, "haluan kysyä teiltä erästä asiaa. Ette suinkaan ole kenkäinkiilloittaja, vaikka olettekin yövahtimestari."