"En, sir; täällä on erityinen Marsh-niminen kiilloittaja."
"Ehkä hän ei ole nyt saapuvilla? Vai on — keittiössä? Hakekaa hänet tänne hetkiseksi, Kight. Haluan puhutella häntä."
Vahtimestari meni pihan poikki, pujahti sisään eräästä ovesta ja palasi miehen kanssa, joka käsistään ja esiliinasta päättäen oli jo alkanut puhdistaa kenkiä. Mellapont meni häntä vastaan.
"Kuulkaahan!" sanoi hän. "Milloin te kokoatte saappaat ja kengät makuuhuoneitten ovilta — iltaisinko vai aamuisin?"
"Kumpanakin aikana, sir", vastasi mies. "Mutta se johtuu hyvin paljon siitä, kuinka paljon hotellissa sattuu olemaan vieraita. Jos se on ihan täynnä, kokoan ne myöhään illalla ja kiilloitan kaikki ne, jotka silloin on pantu ovien edustalle. Mutta jos hotellissa on vain vähän vieraita, en aloita työtäni ennenkuin noin kello viiden tienoissa aamulla."
"Maanantai-iltana, siis toissayönä, muistatte kai sen?" sanoi
Mellapont. "Kuinka olivat asiat silloin?"
"Hotelli oli ihan täynnä, sir — täällä ei ollut ainoatakaan vapaata huonetta. Tein kierroksen ensi kerran puoli kahdentoista aikaan ja kokosin kaikki näkemäni jalkineet, joita olikin melkoisesti. Vietyäni ensimmäiset paikoilleen kokosin jälleen kaikki muut."
"Voitteko muistaa mitään siitä, mitä oli numero seitsemän oven edustalla?" kysyi Mellapont. "Ajatelkaa nyt tarkasti."
"Kyllä hyvinkin", vastasi mies. "Kun menin sen ohi ensi kerran, oli siinä kaksi paria kävelykenkiä, mustat ja ruskeat. Puhdistin ne samalla kuin muutkin ja vein ne takaisin noin yhden tienoissa yöllä. Ne olivat vielä oven edustalla kello viiden aikaan aamulla mennessäni sen ohi toisen kerran."
Mellapont nyökkäsi, ajatteli hetkisen, sanoi kiitoksia miehelle ja kääntyen sitten pois lähti nopeasti kävelemään isännän huoneeseen. Siellä hän tapasi Shelmoren ja Bellingin, jotka nähtävästi puhelivat tilanteesta. Hän sekaantui heti heidän keskusteluunsa ja toisti mitä juuri oli kuullut.