"Vihdoinkin olemme saaneet jotakin ilmi, Belling", sanoi Mellapont, kun ovi oli suljettu. "Kuunnelkaahan nyt! Te muistatte kai, että Deanella oli kalleuksia mukanaan, kun hänet viimeksi nähtiin täällä — timanttineula, timanttisormuksia ja kultakello? Luonnollisesti — no niin, kello myytiin eilen eräälle portsmouthilaiselle jalokivikauppiaalle! Ja kenen luulette sen tehneen, Belling?"
"Ei — ei suinkaan kukaan täältä?" kysyi Belling hermostuneesti.
"Täältäpä tietenkin!" vastasi Mellapont. "Sisäkkönne Mary Sanders sen myi."
Belling tuijotti häneen kauhistuneena.
"Mitä te sanotte!" huudahti hän. "Hänkö?"
"Niin", sanoi Mellapont. "Ja hänellä oli mukanaan silloin eräs toinenkin palvelijoistanne, Kight!"
Belling tuijotti nyt vielä kiinteämmin.
"Hyväinen aika!" mutisi hän. "Ette suinkaan tarkoita sitä?"
"Sekin on totta", vastasi Mellapont. "Missä he nyt ovat, Belling? Minä haluan puhutella heitä."
"Tyttö on varmaankin työssään ensi kerroksessa", vastasi Belling, "ja luullakseni Kight nukkuu paraikaa huoneessaan. Mutta minä voin toimittaa hänet tänne, ja tyttö tulee heti. Lähetänkö noutamaan häntä?"