"Tuki suusi!" keskeytti Kight vihaisesti. "Anna heidän todistaa se, mistä meitä syytetään, koska se on heidän asiansa. Mistä te meitä oikeastaan syytätte?" jatkoi hän julkeasti Mellapontille. "Murhasta varmaankin? Hyvin uskottavaa, vai mitä?"
"Minä syytän teitä, poikaseni, ainakin aluksi siitä, että olette laittomasti pitänyt hallussanne tuota esinettä", vastasi Mellapont viitaten kelloon. "Myöhemmin tulemme kyllä ottamaan selon muustakin."
"Te aiotte luullakseni vangita meidät", ivasi Kight. "Hyvä on, herra poliisimestari, mutta meillä on varmasti yhtä suuri turva laissa kuin muillakin."
"Te saatte tuntea sen suojelusta paljonkin, poikaseni, ennenkuin tästä selviätte", vastasi Mellapont. "Teistä ei siis kumpikaan halua tulla järkiinsä ja puhua asiasta? No, sama se…"
Kun Kight ja sisäkkö oli suljettu lukkojen ja salpojen taakse ja Mellapont oli käskenyt Bartlettin, neiti Prettyn ja jalokivikauppiaan saapua viranomaisten eteen seuraavana aamuna, lähtivät vieraat tiehensä. Bartlett ja jalokivikauppias keskustelivat neiti Prettyn kanssa hetkisen yksityisesti neidin omassa arkihuoneessa hotellissa ja poistuivat sieltä hyvin tyytyväisinä, jopa niin mielissään, että jalokivikauppias todella ehdotti Bartlettille, että he tarjoiluhuoneessa juhlisivat tämän aamun tulosta pullollisella parasta, mutta Bartlett kieltäytyi jyrkästi ja opasti hänet kiireesti asemalle erästä rauhallista sivukujaa pitkin. Sillä Bartlett oli neiti Prettyn ikkunasta nähnyt John Hackdalen maleksivan hotellin läheisyydessä odottamassa eikä lainkaan halunnut tavata häntä nyt. Niinpä myös Bartlett matkusti takaisin Portsmouthiin.
John meni kotiinsa päivälliselle levottomana, hämmentyneenä ja ihmetellen. Vihdoin saapui Simmonskin, joka heti pani merkille vanhemman veljensä kiihkon. Mutta Simmons ei ollut silloin vielä kuullut mitään, joten hän oli yhtä utelias saamaan tietoja asiasta kuin John. Päivällisen jälkeen molemmat palasivat yhdessä kaupungin keskustaan, ja kun he lähestyivät kaupungintaloa, huomasivat he sen edustalle kerääntyneen paljon ihmisiä. Muuan työmies, jolta John uteli tietoja, kääntyi häneen päin ihmetellen.
"Ettekö ole kuullut sitä vielä, herra Hackdale?" vastasi hän. "Siitähän puhutaan jo kaikkialla kaupungissa. He ovat vanginneet Charlie Kightin ja Polly Sandersin tuon vieraan herrasmiehen murhasta. He ovat molemmat tuolla lukkojen ja salpojen takana."
KOLMASTOISTA LUKU
Vieläkin ratkaisematta
Simmons kääntyi äkkiä veljeensä päin, kun työmies lausui viime sanansa. Hän huomasi Johnin säpsähtävän ja näki kummallisen ilmeen hänen kasvoissaan. Simmonsista tuntui kuin se olisi ilmaissut huojennusta ja hämmennystä, mutta kun he poistuivat joukosta, näytti hämmennys pääsevän voitolle.