"Kuinka voisin tietää varmasti, ettei heillä ollut rikostoveria, joka seurasi Deanea hotellista, tietäen Deanen jättäneen tämän kaiken jälkeensä, ja murhasi hänet?" vastasi Mellapont. "Se on hyvinkin mahdollista."
"Se osoittaisi, että koko juttu oli huolellisesti suunniteltu", sanoi
Shelmore.
"No niin, miksi ei?" kysyi Mellapont. "Tähän asti on kaikki hyvin, herra Shelmore, mutta minä tahdon ratkaista tämän jutun täydellisesti. En tahdo väittää, että Kight ja Sanders murhasivat Deanen tai että he tekivät salaliiton jonkun kolmannen henkilön kanssa murhatakseen hänet; tahdon vain väittää mahdolliseksi, että he ovat syyllisiä johonkin salajuoneen ja että heidän päästämisensä vapaaksi takuuta vastaan olisi hyvin tyhmä teko, ennenkuin tiedämme enemmän. Tämä murha on hyvin salaperäinen, ja vaikka olen työskennellyt kovasti saadakseni sen selville, en ole saanut mitään johtolankaa enkä, vihjausta, ellei", lisäsi hän nauraen, mikä tuntui ilmaisevan epäilyä, "ellei jokin, minkä olen saanut haltuuni, ole johtolanka, jollainen se luultavasti ei ole!"
"Mikä se on?" kysyi Shelmore.
"No niin, voinhan näyttää sen teille", vastasi Mellapont. "Uskon salaisuuden teille näin kahden kesken. En ole maininnut siitä sanaakaan enkä näyttänyt sitä kellekään. Sattui niin, että seuraavana päivänä Deanen ruumiin löydön jälkeen menin yksinäni hiekkakuoppaan ja katselin siellä hyvin tarkasti ympärilleni nähdäkseni, voisinko keksiä siellä jotakin. Kauan aikaa hylättynä olleen kuopan pohja, kuten ehkä olette huomannut, on kasvanut täyteen jäykkää pitkää ruohoa, johon tuskin on mahdollista jättääkään mitään jälkiä. Niinpä emme mekään löytäneet varsinaisia meitä hyödyttäviä merkkejä siitä, että joku oli siellä käynyt. Mutta ruohikosta, kasvavien pensaitten välistä, hyvin läheltä sitä paikkaa, jossa Deanen ruumis lepäsi, silloin kun se löydettiin, löysin tämän."
Hän oli puhuessaan ottanut takkinsa taskusta lompakon ja kaivoi nyt sen sisimmästä osastosta esille pienen esineen, pidellen sitä hyppysillään.
"Katsokaapa!" sanoi hän. "Tiedättekö, mikä tämä on? Kalvosinnapin emaljoitu etupuoli. Se on ollut kiinnitetty kultaiseen tai hopeiseen alustaan tai muuhun metalliin, lähtenyt irti ja pudonnut sitten hiekkakuoppaan. Se ei ole peräisin uhrin kalvosinnapeista, koska ne olivat täyttä kultaa. Mutta onkohan murhaaja ehkä pudottanut sen?"
"Kunpa voisitte ottaa sen selville!" sanoi Shelmore.
"Niin, kunpa!" vastasi Mellapont. "Sepä se, mutta kuka tietää? Nykyään, herra Shelmore, olemme vielä yhtä pitkällä kuin ennenkin todelliseen murhaajaan nähden. Tämänaamuinen tutkinto ei auta meitä hitustakaan. Yhä vielä on ratkaisematta, kuka tappoi James Deanen ja miksi?"
John Hackdale oli tehnyt saman johtopäätöksen ennen poistumistaan oikeudesta, ja hänen levottomuutensa vain eneni, kun hän ajatteli Bartlettia ja tämän mahdollisuuksia tuottaa vaikeuksia. Hän tunkeutui Bartlettin luo joukon läpi istunnon loputtua ja laski kätensä hänen käsivarrelleen. Bartlett rypisti otsansa ja riuhtautui vapaaksi.