"Niin, koko iäksenne", vastasi Rouva Champernowne.
"Maksetaanko se viikoittain?"
"Joka perjantai", sanoi rouva Champernowne. "Herra Hackdale maksaa sen."
"No niin", sanoi Bartlett, "mutta kuinka paljon?"
"Neljä puntaa", vastasi rouva Champernowne.
"Viisi, rouva, minun luullakseni", ehdotti Bartlett. "Viisi! En voi suostua vähempään, ja lisäksi vaadin ne tuhat puntaa, jonka saisin heti, jos menisin suoraan neiti Prettyn luo ja kertoisin hänelle…"
Rouva Champernowne keskeytti hänet katseellaan ja parilla sanalla. He alkoivat hieroa kauppaa. Vihdoin rouva Champernowne suostui Bartlettin ehtoihin — tuhat puntaa käteistä rahaa heti John Hackdalen nimelle kirjoitetun maksuosoituksen muodossa ja viisi puntaa eläkettä viikossa, jonka Hackdale maksaisi aina perjantaisin. Niin päästiin vihdoinkin sovintoon.
Vaikka sisäkkö ei kuullut mitään, näki hän kuitenkin paljon. Hän huomasi rouva Champernownen ottavan vihdoin esille maksuosoituskirjansa, täyttävän yhden lomakkeen ja ojentavan sen Hackdalelle. Sitten Hackdale ja Bartlett poistuivat salongista. Jane Pratt kuuli heidän aukaisevan julkipuolen oven ja menevän matkoihinsa kujaa pitkin. Ja hän aikoi juuri itse, ihmetellen ja epäillen, palata sisälle, kun kuuli puutarhasta hiljaisen, erikoisen vihellyksen. Silloin hän kääntyi poispäin ja katosi vieläkin synkempiin varjoihin.
KUUDESTOISTA LUKU
Huomioita ja pyrkimyksiä