"Ahaa!" äänsi hän. "Olette siis kai kuulleet? Mies on kuollut."
"Herra Tress sähkötti siitä minulle", vastasi Smith. "Käsitättehän? Pidän silmällä tämän jutun kehitystä hänen puolestaan. Tickell kuoli otaksuttavasti äkkiä?"
"Hänen tilansa paheni, ja hän kuoli hyvin äkkiä tänä aamuna — hän murtui", kertoi poliisipäällikkö lakoonisesti. "Se juttu on siis päättynyt."
Smith oli huomauttamaisillaan, että tämä todennäköisesti oli vasta alkua, mutta muisti virkamiesten järjen toimivan ainoastaan määrätyllä tavoin ja hillitsi kieltänsä.
"Otaksuttavasti teillä ei ole sen enempiä tietoja?" kysyi hän. "Ei mitään sen enempää ole kai tullut ilmi — täällä?"
"Ei mitään! Emme ole kuulleet mitään — emme saaneet selville mitään. Entä te?" tokaisi poliisipäällikkö, kääntyen haastattelijaansa päin veitikkamaisen näköisenä. "Te amatöörit — suokaa anteeksi sanontatapa! — olette joskus näppärämpiä, kuten tiedätte."
"Emme mitään Tickellistä", vastasi Smith. "En tiedä hänestä mitään muuta kuin sen, minkä tiesin ollessani täällä tuonnottain."
"Niinpä niin, se on kummallinen juttu minun mielestäni", huomautti poliisipäällikkö. "Siitä on ollut sanomalehdissä aika paljon uutisia — nuo kirotut reportterit ovat kiusanneet minut melkein hulluksi! — ja luultavasti ihmiset ovat märehtineet sen yhteydessä olevia seikkoja Land's Endistä John o'Groatsiin saakka, mutta sittenkään ei ole ilmestynyt ketään tuntemaan tätä miestä. Se on tavatonta!"
"Ei myöskään ole ilmestynyt ketään, joka olisi tuntenut Kestevenin", virkkoi Smith.
"Siinäpä se!" huudahti poliisipäällikkö. "Kaksi miestä! Ihan kuin olisivat pudonneet taivaasta tai kuin olisi meri viskannut heidät rannalle, sillä kukaan ei tunnu tietävän heistä mitään. Mutta onhan jonkun täytynyt tuntea Kesteven samoin kuin Tickellkin. Luonnollisesti he ovat saattaneet viime aikoina käyttää vääriä nimiä, mutta olemmehan julkaisseet heidän valokuvansa kaikissa lehdissä, jotka sellaisia painattavat. Eikä sittenkään saavu ketään kertomaan heistä mitään! Mutta eikö herra Tress kuulustelussa maininnut kohdanneensa Kestevenin joissakin ratsastuskilpailuissa? Niin, kyllä, Newburyssa. No niin, jos Kesteven usein kävi ratsastuskilpailuissa, on jonkun täytynyt tuntea hänet. Mitähän tämä hiljaisuus oikein merkinnee?"