Smith repäisi kuoren auki. Ja Styler kumartui likemmäksi, totellen esimiehensä kehoittavaa nyökkäystä, ja luki sanoman yhtä aikaa hänen kanssaan.
"Lynchfieldin poliisipäällikkö sähkötti juuri äsken Tickellin äkkiä kuolleen sairaalassa kello kymmenen tänä aamuna.
TRESS."
XX
KUKKAVIHKO JA TAIKAKORU
Smith käänsi miettivänä kokoon Barreliin sähkösanoman, pani sen huolellisesti taskuunsa ja otti sitten toisesta taskustaan kartan, alkaen levittää sitä pöydälle, jonka ääressä hän ja Styler istuivat.
"Styler", alkoi hän, "meidän on heti lähdettävä Lynchfieldiin. Jos Tickellin kuoleman yhteydessä on jotakin kuulemisen arvoista, täytyy meidän saada se kuulla. Ja nyt on kysymys — miten päästä sinne mahdollisimman pian? Me olemme täällä, Weymouthissa — tuossa on Lynchfield — sadan tai sadankymmenen kilometrin päässä täältä, mikäli voin kartasta päättää. Ja sikäli kuin minusta näyttää, tekee rautatie sinne pitkän kierroksen ja kulkee mäkisiä maita, minkä lisäksi on usein vaihdettava junaa. Mitä arvelette autosta?"
"Teitä varten auto — minä voin ajaa moottoripyörälläni", vastasi Styler. "Kello on täsmälleen puoli kaksitoista — saavumme sinne neljän tienoissa. Eikä sinne sen pikemmin pääsisi junallakaan. Tämän hotellin lähellä on autotalli — menenkö tilaamaan parhaan saatavissa olevan auton?"
"Tehkää se heti", suostui Smith. "Sillä välin minä suoritan laskumme ja panetan vähän ruokaa evääksi — meidän on syötävä puolinen matkalla. Tämä Tickellin kuolema on tärkeä tapaus — se johtaa uusiin käänteisiin. Lähtekää jo!"
Esimies ja käskyläinen kuluttivat seuraavat kolme tuntia, kiitäen kahden kreivikunnan liepeen poikki ja yhden kokonaisen kreivikunnan halki. Juuri kun kauppalan kello alkoi lyödä neljää, pysähtyivät he Lynchfieldin poliisikamarin edustalle, ja pian heidät opastettiin poliisipäällikön puheille. Tämä oli ollut mukana Smithin, Hextallin ja Barreliin käydessä siinä mökissä, johon Tickell oli häntä kohdanneen tapaturman jälkeen saatettu, ja hän tunsi Smithin heti.