"Kuulitteko sen miehen nimen, jonka karkaamista suunniteltiin?" tiedusti Smith.
"En kertaakaan, sir! En saanut tietää muuta kuin sen että hänet tuotaisiin laivaani Georgetownissa ja että minun piti laskea hänet maihin Englannissa — Falmouthissa, Plymouthissa, täällä — missä hyvänsä."
"Kuka oli se mies, jonka kanssa asiasta sovitte?" kysyi Styler.
"Sitäkään en osaa sanoa. Hän kävi usein siinä kapakassa, josta puhuin — siellä käy paljon merimiehiä, ja luultavasti hän oli etsimässä sopivaa miestä tehtäväänsä varten."
"Mainitsiko hän ehkä sattumalta, kuinka kauan tämä englantilainen oli ollut Cayennessa?" kysyi Smith.
"Kas siinä!" riemuitsi Polbeck. "Sen hän ilmoitti! Kuusi vuotta."
Smith ei kysellyt kapteenilta sen enempää. Polbeckin otettua setelit ja poistuttua hän kääntyi Stylerin puoleen.
"Ja nyt toimeen!" virkkoi hän. "Ensi työksi on tarkastettava ranskalaisia tuomioselostuksia. Se on aikamoinen puuha, Styler — mutta se on mahdollinen ja se on tehtävä. Se on ainoa mahdollisuutemme, jollei —"
Siihen soppeen, jossa he istuivat, tuli tarjoilija, tuoden asettimella sähkösanoman.
"Herra Smith — herra John Smith? Sähkösanoma teille, sir."