"Lynne Courtiin, Styler", ilmoitti hän. "Käydään katsomassa, miten asiat siellä sujuvat. Ajakaa edellä, jos tunnette tien — jollette, niin minä neuvon ohjaajaa!"
Mutta Styler oli tutkinut matkakarttaa syödessään voileipiä ja juodessaan olutta tien syrjässä olleessa majatalossa ja lasketti hyvää vauhtia edellä Lynneä kohti. Ennen kello viittä hän ohjasi auton kylän tavallisesti niin hiljaiselle raitille. Sinä iltapäivänä ei raitti kuitenkaan ollut suinkaan hiljainen — kirkkotarhan ympärille oli keräytynyt paljon väkeä, ja itse kirkkotarhassa seisoi ihmisiä ryhmittyneinä erääseen kohtaan. Ja kun Smith pysäytettyään auton Lynnen Vaakunan edustalle tiedusti tämän hälinän syytä, selitti majatalon isäntä, joka oli tullut ulos tervehtimään häntä ja Styleriä, hyvin muistettuja vieraitaan, että Kestevenin ruumis oli haudattu sinä iltapäivänä ja että kaikki nämä ihmiset olivat saapuneet läheltä ja kaukaa sulan uteliaisuuden kannustamina.
"Kaikki kävi hyvin hiljaisesti tästä väen paljoudesta huolimatta", jatkoi hän, heilauttaen kättään ihmisiin päin, joista monet parhaillaan lähestyivät hänen oveaan. "Murehtijoita ei ollut ketään, sir, ei ketään muita kuin herra Tress — niin, herra Tress ja pari hänen palvelijaansa. Kummallista, sir, ettei ainoatakaan hänen sukulaistaan eikä ystäväänsä ollut saapunut."
"Perin kummallista", myönsi Smith. Hän laskeutui autostaan ja viittasi Styleriä seuraamaan itseään. Yhdessä he menivät raitin poikki kirkkotarhaan ja astelivat Kestevenin haudalle. Haudankaivaja oli juuri saanut turpeet tasoitetuksi kummulle, ja Smithin lähestyessä hän sijoitti niiden päälle orvokkikimppua.
"Katsokaahan tuota, Styler!" supatti Smith heidän saapuessaan naudalle. "Orvokkikimppu! Kukahan muistelee Kesteveniä niin hellästi, että on lähettänyt tuon?"
Styler kumartui kääntämään kukkakimpun toisin päin.
"Siihen ei ole kiinnitetty korttia, herra Smith", huomautti hän.
Smith katsahti haudankaivajaan, joka kokoili työvälineitään.
"Tiedättekö, kuka laski tämän kukkakimpun haudalle?" kysyi hän.
"Kyllä, sir", vastasi haudankaivaja vitkastelematta. "Minä sen tein."