Styler otti esille muistikirjansa ja avasi sen sivun, johon hän oli jäljentänyt todistuksen. Smith tarkasti sitä hitaasti ja miettivästi heidän ajaessaan Cityyn päin ja kiinnitti vihdoin sihteerinsä huomiota muutamiin kohtiin.
"Kas niin, Styler! Punnitkaamme tätä kohta kohdalta. Tämä on todistus avioliitosta, joka solmittiin St. Eanswythen kirkossa, Lontoon Cityssä, lokakuun kuudentenatoista päivänä 1904 — siis lähes kymmenen vuotta sitten. Vihittävät olivat nuorimies Edward Charleston Legette ja neito Maud Eleanor Rivers. Molemmat olivat täysi-ikäisiä. Sulhasen osoitteeksi on ilmoitettu Metropole-hotelli, Charing Cross, ja morsiamen Broom Lodge, Alnwickin lähellä, Northumberlandissa. Sen mukaan täytyi toisen heistä, sulhasen, hankkia lainmukainen asunto St. Eanswythen seurakunnassa, minkä hän saattoi helposti tehdä vuokraamalla huoneen kolmeksi viikoksi ja jättämällä sinne matkalaukun. Meidän on mahdollisesti selvitettävä, minkätähden nämä ihmiset valitsivat juuri tämän Cityn seurakunnan vihkimäpaikakseen, Styler; minusta tuntuu, että heillä oli siihen joku painava syy. Mutta tässä on todistus siitä, että vihkimisen suoritti asianmukaisesti Gervase Bright, kirkkoherra, Anthony Dentonin ja Sarah Giddinsin ollessa saapuvilla. Minun mielestäni Anthony Denton ja Sarah Giddins olivat ja saattavat vieläkin olla — sillä siitä ei ole täyttä kymmentä vuotta — kirkon vahtimestari tai suntio ja siivoojatar tai penkkiovien avaaja. Sen nojalla arvelen herra Legetten ja neiti Riversin viettäneen häänsä hiljaisesti ottamatta ystäviään vihkimisen todistajiksi. Ja ennen kaikkea toivon pastori Gervase Brightin vieläkin olevan siellä kirkkoherrana tai ainakin elossa ja hyvissä sielun voimissa, jotta hän voisi kertoa meille jotakin."
Ajuri seisautti vaununsa keskelle Cornhillin meluisaa hyörinää, ja Smith opasti heti kumppaninsa sokkeloisille pihoille, kujille ja kapeille käytäville, pujottelehtien rakennusten välitse, joista jotkut olivat uusia, toiset taas huomattavan vanhoja. Styler yleensä kerskui tuntevansa Lontoon erittäin hyvin, mutta nyt hänen oli tunnustettava, että hän oli joutunut oudolle alueelle ja ettei hän ollut tiennyt niillä seuduin olevan kirkkoa.
"Cityssä on joitakuita vanhoja kirkkoja, Styler, piilossa tämäntapaisissa syrjäisissä kolkissa", huomautti Smith. "Ne ovat somia vanhanaikaisia rakennuksia, ja sunnuntaisin niihin kokoontuu seurakuntaa alulle toistakymmentä. Ja nyt olemme perillä", jatkoi hän heidän käännyttyään kahdennestakymmenennestä kulmauksesta ja saavuttuaan vähäiselle aukiolle, jossa yksinäinen plataani kohosi aidatulla nurmiläikällä harmaiden muurien ympäröimänä. "Tässä on St. Eanswythen, marttyyrineidon, kirkko, ja tuolla luultavasti on pappila. Meidän —"
Läheisestä kujasta juoksi sanomalehtipoika, kiljuen täyttä kurkkua.
"Keskipäivän lisälehti! Lynne Courtin murhajuttu! Huomiotaherättävä käänne! Lisälehti!" Smith sieppasi pojalta liuskan ja viskasi hänelle muutamia kuparikolikoita.
"Otaksuttavasti se on ainoastaan Tickellin juttu", virkkoi hän epäillen. "Mitäpä muuta —"
Seuraavalla hetkellä hän sysäsi paperin Stylerin silmien eteen. Ja
Styler unohti kaiken muun tuijottaessaan mustaan otsakkeeseen.