"Taidattepa totisesti olla oikeassa, Styler", huomautti hän. "Nythän sen näemme."
Muutamissa minuuteissa todettiin Stylerin aavistus paikkansapitäväksi. Kohtelias myymälänjohtajatar, jolle Smith ojensi käyntikorttinsa ja puheli muutamia sanoja kahdenkeskisesti, kertoi tiedustelijoille kaikki, mitä itse tiesi. Ja kuten Styler oli arvannut, ei sitä ollut paljon, ja sen merkitys oli mitätön. Johtajatar ei osannut kertoa heille muuta kuin sen, että toissapäivänä oli myymälään (suureen, vilkkaaseen, muodikkaaseen liikkeeseen) saapunut palveluspuvussa oleva poika (jota hän ei ihan varmasti ollut ennen nähnyt eikä myöskään tuntisi, koska kaikki palveluspukuiset pojat hänen mielestään olivat jotakuinkin samannäköiset) tuoden kirjeen, jonka hän nyt näytti vieraille. Kirjeessä oli toinen Lynnen haudankaivajalle Surreyhin osoitettu kirje, ja se oli suljettu sinetillä. Koneella kirjoitetussa päällyskirjeessä ei ollut nimeä eikä osoitetta, ja siinä yksinkertaisesti pyydettiin, että liikkeessä valmistettaisiin yhden punnan arvoinen (kirje sisälsi kultaisen punnankolikon) orvokkivihko, ja se lähetettäisiin toiseen kirjeeseen merkityn osoitteen mukaan ja viimemainittu kirje pantaisiin kukkavihon laatikkoon.
"Se kaikki suoritettiin heti — laatikko lähetettiin samana iltapäivänä postipakettina", lisäsi johtajatar, silminnähtävästi ihastuneena toivoessaan kuulevansa salaperäisestä tapahtumasta. "Mutta lähettäjästä en, ikävä kyllä, tiedä sen enempää, sir. Jos joskus tuntisin sen pojan —"
"Kuten jo huomautitte, madam, ovat kaikki palveluspukuiset pojat hyvin toistensa näköisiä", virkkoi Smith vakavana. "Ja tässä kaupunginosassa heitä on luullakseni monia satoja."
Hän vei Stylerin myymälästä ja kääntyi piiriasemalle päin.
"Niin se kävi, Styler", totesi hän. "Sieltä ei paljoa herunut. Yhtä kaikki voitte joskus ottaa selkoa, onko siinä talossa, johon kotiopettajatar sinä iltana ajoi, palveluspukuista poikaa. Se käy helposti huomiota herättämättä. Mutta nyt lähdemme takaisin Cityyn. Onko teillä sen vihkimätodistuksen jäljennös taskussanne?"
"Tässä se on", vastasi Styler. "Pidättekö sitä tärkeänä?"
"Jos kerran Kesteven piti sitä niin tärkeänä, että säilytti sitä ommeltuna sen ainoan takkinsa salataskuun, joka hänellä oli tullessaan asumaan Darrell Tressin luokse, ja jos joku toinenkin piti sitä kyllin tärkeänä varastaakseen sen siitä salataskusta heti Kestevenin kuoleman jälkeen, niin luonnollisesti myöskin minä pidän sitä hyvin tärkeänä. Ja tämän nojalla, Styler — käy ilmi, että se henkilö, joka niin kiihkeästi halusi saada sen haltuunsa Kestevenin kuoltua, ei tunne näitä asioita ollenkaan. Hän — olen varma siitä, että hän on nainen (vaikka saattaisihan hän kylläkin olla naisen yllytyksestä toimiva mies) — todennäköisesti kuvittelee, että jos vihkimätodistus tuhotaan ja vastaava kirkonkirjan vienti tuhritaan tai hävitetään, on avioliiton kaikista jäljistä ja muistoista selviydytty. Se on tietenkin hölynpölyä, koska Somerset Housessa on luettelo kaikista avioliitoista. Mutta se seikka, hyvä Styler, ei ole kaikkien tiedossa — tavallinen yleisö kokonaisuutena on merkillisen tietämätön tällaisiin pikku asioihin nähden. Kuten sanoin, halusi se henkilö, jonka kanssa olemme tekemisissä, saada käsiinsä Kestevenin niin huolekkaasti kätkemän todistuksen otaksuttavasti hävittääksensä sen — tai ainakin tarkoin varoakseen, ettei se pääsisi julkisuuteen. Ja nyt uskon entistä lujemmin, että Kestevenin murha ja se avioliitto, jota tämä todistus koskee, ovat jollakin tavattomalla tavalla kietoutuneet toisiinsa, ja nyt olemme matkalla siihen kirkkoon, jossa se avioliitto solmittiin, katsomaan, mitä sieltä saamme selville. Voitte huutaa tuota ajuria; sen verrattain turvaisilla rattailla silmällemme vielä kerran teillä olevaa todistusjäljennöstä."
"Minne hänen on ajettava?" tiedusti Styler heidän noustessaan rattaille. "En tiedä, missä se kirkko on."
"Minä tiedän", vastasi Smith. "Ja se onkin varsin mielenkiintoinen vanha paikka. Käskekää ajurin pysäyttää Cornhillin puoliväliin — lopussa kävelemme. Ja nyt", lisäsi hän rattaiden lähdettyä liikkeelle, "antakaa minulle jäljennös, jotta saan virkistää muistiani!"