"Luultavasti hän on mennyt sekaisin, sir", vastasi Fowler. "Ainakin siltä näyttää. Senjälkeen kun te ja herra Tress olitte tänä aamuna lähteneet, saimme tietää, miten neiti Brockin oli käynyt, sir — muuan poika tuli myymään sanomalehtiä ja minä ostin yhden. Ja vähän senjälkeen tapasin Waltersin eteissalissa itkemässä ja valittamassa. Sitten hän alkoi höpistä kaikenlaista kummallista, hyvin sekavasti. Sen verran minulle selvisi, että hän oli rakastunut neiti Brockiin ja että tämän äkillinen kuolema oli pahasti järkyttänyt hänen tasapainoansa. Hän puhui — vimmaisen hurjistuneena, sir — murhasta ja revolvereista enkä muista mistä kaikesta, ja vihdoin hän jupisi jotakin sellaista, että hän ilmoittaa poliiseille kaikki, mitä tietää, ja äkkiä, ennenkuin ennätin häntä estää, hän sieppasi hatun päähänsä ja syöksyi ulos huoneistosta sanoen, ettei hän enää pidä asioita omina tietoinaan, vaan menee Scotland Yardiin. Ja siksi arvelin tulla teitä hakemaan, sir — tiesin, minne olitte menneet."
Hextall viittasi Darrellia nousemaan odottavan ajurin vaunuihin ja kääntyi puhuttelemaan Smithiä.
"Seuraa heti perässä Tressin huoneistoon Stylerin ja Fowlerin kanssa!" pyysi hän hiljaa. "Saatatte olla siellä hyödyksi. Minä menen sinne suoraapäätä Tressin seurassa — haluan keskustella hänen kanssaan."
Vaunujen lähtiessä liikkeelle Darrel vaipui niiden nurkkaan, ähkäisten epätoivoisesti.
"Kaikki on hukassa, Hextall!" valitti hän. "Se aasi on varmasti mennyt etsivään osastoon ja kertonut siellä kaikki Paquitasta ja hänen unissakävelystään. Ja nyt tullaan vangitsemaan hänet!"
"Ei sen todistuksen nojalla minun luullakseni", rauhoitti Hextall häntä. "Tarvittanee toki varmemmat perusteet, ennenkuin mennään niin pitkälle."
Mutta vaikka hän koettikin saada äänensä mahdollisimman vakuuttavaksi, ei hän suinkaan ollut rauhallinen tämän äkillisen ja odottamattoman käänteen johdosta. Hän ei tietenkään ollut lainkaan otaksunut sellaista mahdolliseksi. Mutta nyt hän oivalsi, kuinka luonnollisesti kaikki oli käynyt. Walters oli epäilemättä salaisesti rakastanut kotiopettajatarta; tieto rakastetun traagillisesta kuolemasta oli järkyttänyt hänet pois suunniltaan, ja hän oli heti alkanut mielessään hautoa katkeria kuvitteluja salaperäisen tapahtuman johdosta, jolloin yksi vaikutelma varmasti esiintyi selvänä hänen ajatuksissaan — nimittäin se, että hän oli todella nähnyt Paquitan revolveri kädessä Kestevenin murhayönä. Ja se vaikutelma johti uusiin kuvitteluihin — otaksuttavasti hän oli huomaavinaan jonkun ovelasti järjestetyn murhasuunnitelman, jonka yksi uhri oli Kesteven ja toinen neiti Brock; heti hän oli unohtanut luvanneensa pitää asian salassa ja pysyä vaiti sekä syöksynyt umpimähkään kertomaan poliiseille kaikki tietonsa.
"Ikävä tilanne", jatkoi Hextall oltuaan vähän aikaa vaiti, "mutta en usko poliisien vangitsevan sisartanne sen nojalla, mitä Walters voi ilmaista siitä yöstä. Mutta yhtä kaikki minua peloittaa, että meidän on oltava valmiit kuulusteluihin."
Darrell murahti harmistuneena. Hän alkoi valitella toisten väliintulosta: hän oli poistunut Lynne Courtista sen vuoksi, että Kestevenin juttu oli kiinnittänyt siihen yleisön huomion, ja nyt hän saisi Lontoossa kestää vielä kiusallisempaa huomiota. Hänen olisi pitänyt, arveli hän, noudattaa ensimmäistä vaistomaista ajatustaan ja viedä sisarensa ja veljensä mannermaalle.
"Sitä olisitte tuskin voinut tehdä", sanoi Hextall. "Teitä vaaditaan todistajaksi vielä monta kertaa, kuten käsitätte. Emmekähän me aavistaneet asioiden kehittyvän tällaiseen suuntaan emmekä kuvitelleet, että Walters oli rakastunut opettajattareen. Ehkä hän ei sittenkään ole mennyt poliisien puheille."