"Tulin tänne", sanoi hän, "koska arvasin tapaavani tohtori Hextallin ja hera Smithin luotanne, herra Tress, ja — ja — lyhyesti, olen kauhean huolissani — ja kaipaan neuvoa — tässä — tässä kamalassa neiti Brockin jutussa, tiedättehän. Olette tietenkin lukenut viimeisiä sanomalehtiä?"
"Emme — ainakin olen varma, ettemme ole lukeneet mitään sellaista, mitä te tarkoitatte", vastasi Smith, ryhtyen seurueen puhetorveksi. "Viimeinen näkemämme oli kai keskipäivän lisälehti. Siinä ei ollut paljoakaan, kuten tiedätte."
"Niin, mutta tässä on paljoa myöhäisempi!" huudahti rouva Renton, ottaen laukustaan kokoontaitetun sanomalehden. "Ostin sen tunti takaperin — sen sisältö juuri ajoikin minut tänne — olen tosiaankin huolissani, koska en tahdo, että minut sekoitetaan tähän hirveään juttuun, enkä totisesti tajua, miksi se pitäisi tehdä."
Hän ojensi sanomalehden Smithille, joka hätäisesti luki hänen osoittamansa uutisen.
"HYDE-PUISTON MURHA.
"Viimeiset tiedustelut neiti Brockin, Lynne Courtin kotiopettajattaren, murhan johdosta osoittavat uhrin kaksi päivää sitten vuokranneen huoneiston Laburnum-pengermän varrella, joka on rauhallinen katu Kensington-aukion läheisyydessä. Siellä oli häntä käynyt tapaamassa yksi vieras, jota emäntä, rouva Hodgson, osaa mainiosti kuvailla. Tärkeämpi tämän salaperäisen arvoituksen yhteydessä ilmennyt seikka on se, että murhan edellisenä iltana — siis eilenillalla — rouva Hodgsonin palvelija näki neiti Brockin astuvan ajurinvaunuihin Laburnum-pengermän kulmassa erään kookkaan miehen seurassa, jonka palvelija muistaa olleen pitkän, vanhahkon ja sotilaallisen näköisen. Poliisit työskentelevät ankarasti, koettaen päästä naisvieraan, ajurin ja neiti Brockin seurassa olleen miehen jäljille."
Smith laski sanomalehden kädestään ja katsoi rouva Rentoniin.
"No?" äänsi hän.
"No niin", vastasi rouva Renton, "minä olen siinä uutisessa mainittu vieras. Juuri minä kävin neiti Brockin asunnossa. Olin siellä, niin, kenties puoli tuntia. Ja tahtoisin kysyä teiltä — luuletteko poliisien vaivaavan minua? Luuletteko heidän saavan asian selville? Luuletteko, että minun on esiinnyttävä todistajana ja niin edelleen? Ja arveletteko, että minun olisi parasta, viisainta mennä suoraan poliisiasemalle ja kertoa kaikki, mitä tiedän?"
"Se", virkkoi Smith, hiljaa potkaisten Styleriä pöydän alla, "se riippuu kokonaan siitä, mitä tiedätte".