"Niin, meitä on kaksi tai kolme jakamassa tuota", sanoi komisarius. "Majuri Esmondhaughin se hely on. Hän kävi täällä noin tunti sitten. 'Kuulkaahan!' alkoi hän. 'Ollessani tuonnottain täällä sisareni luona kadotin kellonperistäni helyn — pienen, kultaisen, kaiverretun korun — ja lupaan palkkion sen löytäjälle, lupaan viisi puntaa!' sanoi hän. 'Se oli muisto. En tiedä, mihin sen pudotin', sanoi hän. 'Se on saattanut tapahtua tuolla raitilla tai Warreniin vievällä kujalla tai jollakin Lynne Courtin puiston metsäpolulla — kävelin siellä tunnin tai pari sinä iltana. Voitteko panna kylään nähtäväksi pari ilmoitusta, joissa luvataan viiden punnan löytöpalkkio?' sanoi hän. 'Tahtoisin kovin mielelläni sen takaisin — se oli muisto', sanoi hän uudelleen. Sen enempää vitkastelematta minä senvuoksi otin korun esille ja ojensin sen hänelle. Ja olipa hän totisesti hämmästynyt. 'Mistä sen löysitte?' sanoi hän. 'Eräältä Lynne Courtin polulta tutkiessamme murhaa', sanoin minä. 'Ahaa, niinpä niin!' sanoi hän. 'Olin niillä seuduin kävelemässä juuri sinä iltana', sanoi hän. Ja sitten hän huomautti, että tämä viitonen oli meidän, ja pisti sen tuohon, kauniisti kylläkin, ja siinä se on. Kuten näette, ei siinä helyssä siis sittenkään ole mitään salaperäistä", lopetti komisarius. "Perin selvä juttu. No, entä mitäs teille kuuluu? Otaksuttavasti olette ollut täällä tutkimusmatkalla?"
"Minulta unohtui eräs esine tänne viimeksi täällä käydessäni", valehteli Styler. "Eipä minulla erikoisia uutisia ole. Ovatko lontoolaiset virkaveljenne jo käyneet täällä tiedustelemassa neiti Brockin jutun tähden?"
"Eivät vielä", vastasi komisarius. "Mutta otaksun heidän sen tekevän.
No — mitä arvelette? Oliko se saman käden työtä?"
"Jos minun pitäisi selittää teille mitä ajattelen", virkkoi Styler, "viipyisin täällä koko päivän. Sen kuitenkin sanon, että lopuksi saamme kaikki suuren yllätyksen. Ja onpa hauska, että voitte hyvin ja hyvää jatkoa! Minun on mentävä tapaamaan esimiestäni."
Mutta ennen sitä kohtausta Styler oli miettinyt asioita kelpo tavalla ja oli täysin valmis pohtimaan niistä selostettuaan ne Smithille Pumppu-pihan rauhallisessa toimistossa. Smith oli kuunnellut äänettömänä ja tarkkaavana ja oli innokas tekemään kaikesta lyhykäisen luettelon.
"Ja nyt, Styler", virkkoi hän, vetäen eteensä paperiarkin ja alkaen kirjoittaa, "pannaanpa suppeasti muistiin, mitä tiedämme kuulustelujen ja teidän havaintojenne nojalla. Pistän ne paperille — tuntuu niin varmalta nähdä asiat kirjoitettuina, vaikka paperi heti senjälkeen joutuisikin tuleen tai paperikoppaan.
"1:o. Tiedämme majuri Esmondhaughin olleen Lynnessä Kestevenin murhayönä.
"2:o. Tiedämme hänen sinä yönä tai iltana liikkuneen Lynne Courtin metsässä ja pudottaneen siellä korun, jonka katoamista hän ei lainkaan salaa.
"3:o. —"
"Tuossa toisessa kohdassa on eräs pykälä", keskeytti Styler. "Minkä tähden majuri ei ilmoittanut katoamisesta heti? Miksi hän vitkasteli ja kertoi siitä poliiseille vasta useita päiviä myöhemmin? Johtuiko hänen menonsa poliisien puheille jollakin tavoin siitä, että minä kävin eilen illalla hänen sisarensa luona?"