"Tohtori Hextall kutsuu meitä — molempia! — heti", ilmoitti hän.
XXVIII
KREIKKALAISET TAAS ESILLÄ
Heti Hextallin sanoman kuultuaan Smith sieppasi hattunsa ja päällystakkinsa. Mutta kiskoessaan takkia yllensä hän pysähtyi kesken kaiken ja silmäili Styleriä hieman huolestuneen näköisenä.
"Sepä kiusallista", harmitteli hän. "Sähkösanoma saapuu! Toisen meistä pitäisi olla täällä ottamassa se vastaan. Sanoiko Hextall tarvitsevansa meitä molempia — nimenomaan?"
"Hän sanoi: 'Voitteko te molemmat tulla heti luokseni?'" vastasi Styler. "Mutta hän ei tuntunut erikoisen kiihtyneeltä." Smith harkitsi hetkisen ja teki pian päätöksensä.
"En halua viivytystä, jos se sähkösanoma tulee", sanoi hän. "Jääkää te tänne ainakin vähäksi aikaa, ja jos se tulee, tuokaa se Hextallin asuntoon! Soittakaa minulle sinne, että aiotte tulla! Minä puolestani ilmoitan puhelimitse teille, jos siellä on jotakin erikoista tekeillä."
Hän kiiruhti Strandille, huusi ensimmäisen näkemänsä vapaan ajurin ja ajoi suoraapäätä Hextallin asunnolle Wimpole-kadulle. Hextall oli ilmeisesti odottanut häntä ja vei hänet heti yksityiseen huoneeseensa.
"Totisesti, Smith!" alkoi hän. "Tämä alkaa käydä kirotun vakavaksi. Emmekö voi tehdä mitään? Jotakin on tehtävä! Jollei — no niin, minä pelkään — oikeastaan olen varma, että jotakin tapahtuu."
Smith oli jo huomannut, että Hextall oli hermostunut, kiihtynyt ja hämmentynyt, ja senvuoksi hän itse tekeytyi tyyneksi, asialliseksi, liikemiesmäiseksi. Hän riisui päällystakin ja hatun yltään, valitsi mukavimman tuolin ja sytytti kylmäverisesti savukkeen.