"Nyt, rakas naapuri", sanoi hän sitten, "sinun olisi parasta kertoa minulle, mitä on tapahtunut. Mutta luullakseni osaan minä kertoa sen sinulle. Sinua tapaamassa on käynyt joku etsivän osaston päämajan miehiä. Sinua on vaivattu neiti Paquitaa koskevilla kysymyksillä. Suu puhtaaksi!"
Hextall liikahti kärsimättömän levottomasti.
"Yksi heistä oli luonani eilen-illalla", huudahti hän, "toinen tänä aamuna, kaksi taaskin tunti sitten, ja kaikki he esittivät minulle kysymyksiä, joita minä pidän tuiki naurettavina! Luulinko tätä mahdolliseksi? Pidinkö sitä mahdollisena? Olinko pannut merkille sen? Olinko nähnyt tämän? Sanoin heille kaikille, että he tuntuivat koettavan saada minua viittailemaan, miten neiti Tress olisi voinut tai saattanut ampua tai ampunut Kestevenin."
"Niin tietysti, rakas Hextall; mitä muuta varten arvelet mies-parkojen tulleen?" huomautti Smith nauraen. "Heidän on tehtävä työnsä, täytettävä juhlalliset velvollisuutensa, ja luonnollisesti he käyttävät jokaista tilaisuutta saadakseen jonkun auttamaan työssä ja huojentamaan velvollisuuksia. He olisivat sinulle rajattoman kiitollisia, jos tekisit jutun yksinkertaisemmaksi ja sanoisit heti uskovasi varsin mahdolliseksi sen, että neiti Paquita ampui Kestevenin. Nämä herrat eivät niin kovin paljoa välitä vaikuttimista, jolleivät ne ole kouraantuntuvia ja heille avuksi; he pitävät selvistä, suorista todistuksista. Mutta saitko sinä puolestasi mitään irti heiltä? Ilmoittivatko he sinulle, aikovatko he toimia Waltersin ilmiannon nojalla? Aikovatko he vangita neiti Tressin?"
"Oh, en tiedä!" vastasi Hextall ähkäisten. "Ne kaksi, jotka olivat täällä tunti sitten, puhuivat hyvin varovasti jotakin sentapaista, etteivät he ryhdy äärimmäisiin toimenpiteisiin, jolleivät todistukset ole hyvin raskauttavat, mutta —"
"Täsmälleen; ja he ovat vaivanneet sinua, toivoen sinun lujittavan heidän todistusketjuaan", virkkoi Smith. "Toivottavasti olet kiinteästi pysynyt varmalla kannalla koko ajan puhellessasi heidän kanssaan. Miten esiinnyit?"
"Kerroin heille suoraan, että neiti Tressillä on unissakävijän taipumuksia ja ettei hän mitenkään ollut voinut ampua Kesteveniä liikkuessaan unissaan", vastasi Hextall. "Joku heistä tahtoi todenteolla tietää, pidinkö mahdollisena, että hän oli lähtenyt ulkosalle ja ampunut Kestevenin normaalisessa tilassaan ja vaipunut unissakävijän tilaan teon tehtyään palatessaan taloon! Aasi!"
"Sano mieluummin tieteellinen mietiskelijä, jonka ajatukset eivät vielä ole saavuttaneet kypsyysastetta", huomautti Smith. "No niin, mainitsinhan sinulle ja Tressille, että aina siitä alkaen, kun Walters kävi kertomassa tietonsa poliiseille, on ollut olemassa se vaara, että neiti Paquita vangitaan — kaikki on sen varassa, kuinka tärkeänä johtavat viranomaiset pitävät palvelijan lausuntoa ja minkälaisia lisätodistuksia he saavat haalituksi kokoon. Epäluulo on luonnollisestikin olemassa — sitä vastaan ei kannata väittää. Ja tärkein tehtävä, Hextall, päästääksemme sinut ja kaikki muutkin kaikesta levottomuudesta, on sen miehen tai naisen löytäminen, joka murhasi sekä Kestevenin että neiti Brockin — sillä on yhtä varmaa kuin kohtalo, että ne murhat olivat saman käden työtä!"
"Miehen tai naisen?" kertasi Hextall. "Luuletko todellakin, että se on saattanut olla naisen puuhaa?"
"Miksi ei? Kuka nainen hyvänsä osaa käyttää revolveria", vastasi Smith. "Muutamat seikat — minun ei tarvinne vielä syventyä niihin — panevat minut ajattelemaan, että murhaaja mahdollisesti oli nainen. Sinun on muistettava, että nainen on liukkaampi kuin mies — useammassa mielessä kuin yhdessä ja useammalla tavoin — ja että hänellä on enemmän oveluutta, suurempi pettämiskyky ja paremmat piiloutumistilaisuudet. Niin, Hextall, se käsi, joka riisti hengen niiltä molemmilta, saattoi olla naisen."