"Sentähden he heti unohtavat, että neiti Brock on viimeksi nähty elävänä oudon miehen seurassa, jonka löytämiseksi he eivät näy tehneen mitään!" huudahti Hextall katkerasti.
"No, no, ethän sinä tiedä, mitä he ovat tehneet ja parhaillaan tekevät!" tyynnytti Smith. "Ethän oikein tiedä sitäkään, mitä minä puuhaan ja mitä olen puuhannut."
"Mieluummin haluaisin tietää sen kuin sen, mitä ne toiset ajavat takaa", vastasi Hextall. "Otaksuttavasti sinulla on syviä juonia — mutta minä olen kauhean huolissani, Smith — kauhean!"
"Kas niin", virkkoi Smith, kun Styler samassa saapui huoneeseen, "tässä tulee jotakin, mistä ehkä saat vähän tietoja — se on yli viidentuhannen kilometrin päästä saapunut sanoma, Hextall. Ja se saattanee tuntua sinusta merkityksettömältä — mutta minusta sillä ehkä on suuri merkitys — nimittäin luettuani sen."
Hän avasi hitaasti Stylerin ojentaman kuoren ja levitti yhtä verkkaisesti sen sisältämän arkin. Siinä ainakin oli vastaus. Hän luki sen ääneti ja miettivästi.
"Smith, Pumppu-piha, Lontoo.
Sain sähkösanomanne ja rahalähetyksenne Polbeckin ja Brinen välityksellä. Kysymyksessä oleva mies teki itsemurhan Cayennessa kolme viikkoa sitten. Oli tuomittu Pariisissa kuusi vuotta sitten Spencer Eilisin nimellä. Oli minulle tuttu Charleston Legettenä, Amerikan kansalaisena. Jos asia on sanomalehdissämme selostetun Kesteven-jutun yhteydessä, voin antaa tärkeitä tietoja. Sähköttäkää seuraavalla osoitteella, ja tarvittaessa voin lähteä seuraavassa laivassa Englantiin.
Sam Edwards, Georgetown."
Smith otti silmälasit nenältään ja ojensi mitään virkkamatta sähkösanoman Stylerille. Hän tarkkaili, kun Styler luki sen, ja kehoitti sitten antamaan sen Hextallille. Tämä luki sen, antoi sen takaisin Smithille ja pudisti päätään.
"En luonnollisestikaan tiedä, mitä se merkitsee", sanoi hän. "Te sen kaiketi tiedätte. Mutta tärkeämpää minusta onkin, auttaako tuo teitä? Onko se luonut lisävalaistusta —"