Hän katkaisi lauseensa, kun sisäkkö astui taaskin huoneeseen — tällä kertaa tuoden käyntikortin. Vilkaistuaan siihen Hextall kääntyi Smithin puoleen, päästäen puolittain tukahdutetun kiukkuisen huudahduksen.
"Siellä on taaskin joku poliisi!" jupisi hän. "Kirottua —"
"Rakas naapuri, anna heti opastaa tämä mies sisälle", kehoitti Smith. "Tietysti — tietysti! Hän epäilemättä luulee olevansa ylettömän kohtelias sinua kohtaan vaivautuessaan niin paljon — et tiedä, kuinka miellyttäviä poliisimme voivat olla, jos haluavat. Anna hänen tulla sisälle heti!"
Mies, joka astui huoneeseen — toinen niistä, jotka olivat käyneet Darrell Tressin asunnossa edellisenä iltapäivänä — oli tosiaankin varsin miellyttävä ja herttainen. Hän tervehti Smithiä ja Styleriä huulillaan kohtelias, hyväntuulinen hymy ja kääntyi anteeksipyytävästi Hextallin puoleen.
"Te ajattelette, etten ikinä lakkaa teitä vaivaamasta, tohtori", alkoi hän istuutuessaan. "Mutta asia on niin, että arvelin parhaaksi ilmoittaa teille, miten juttu sujuu. Minua peloittaa, että nuoren neidin on annettava jonkunlainen selitys, jos hän voi."
"Suoraan puhuen", virkkoi Hextall hieman ärtyneesti, "tarkoitatte, että hänet vangitaan? Paras sanoa se suoraan."
Etsivä katsahti Smithiin ja hymyili jälleen.
"No niin, jos pidätte suorasta puheesta, sir — kyllä", vastasi hän. "Otaksuttavasti huomenaamulla. Nähkääs, häntä vastaan on riittävästi todistuksia sitä varten. Hämmästynette, hyvät herrat, mutta asia on niin, että kamaripalvelija on kielinyt!"
"Kamaripalvelija? Fowlerko?" huudahti Hextall.
"Juuri hän, tohtori, Fowler", myönsi etsivä tyynesti. "Hän kävi osastolla tänä iltana — selittäen, ettei hän enää suostunut pitämään asioita salassa. Hän kertoi siitä herra Tressin asunnossa sattuneesta tapahtumasta, jota varten teidät kutsuttiin. Ja ymmärrät tehän, sir, jos neiti oli valmis käyttämään revolveriaan sinä iltana, niin minkä tähden —"