Taaskin sisäkkö avasi oven — tällä kertaa päästäen sisälle vieraan, jolla ilmeisesti oli hyvin kiire. Heti hänet nähtyään Hextall ja Smith ponnahtivat pystyyn. Tulija oli Victor Demetriadi hilpeänä, hyväntuulisena, ja heti huomasi, että hänellä oli kiihdyttäviä uutisia. Hän astui käsi ojossa Hextallin luokse, hymyillen leveästi.
"Hyvää iltaa — kuinka voitte — hyvin?" huudahti hän. "Oh, niin! Pistäydyin tänne kertomaan teille hyvän uutisen. Luultavasti ystäväni Chimbouloglos ja minä olemme — niin! — miten sanotte — tavoittaneet sen miehen, joka tappoi Kestevenin ja pienen kotiopettajatarrukan — niin; kyllä!"
XXIX
CAFÉ NOIR
Neljä miestä, jotka seisoivat huoneessa, erilaisissa, hämmästystä kuvaavissa asennoissa, tuijottivat Victor Demetriadiin, ikäänkuin hän olisi ollut suoraan siniseltä taivaalta laipion läpi singahtanut ukonnuoli. Hetkisen vallitsi kuoleman hiljaisuus; sitten Smith astui askeleen tulokkaaseen päin, joka edelleenkin hymyili ryhmälle ikäänkuin perin mielissään tekemästään vaikutuksesta.
"Te — mitä?" virkkoi Smith. "Mitä?" Demetriadi heilautti kättään, tehden kuvaavan liikkeen.
"Niin kyllä!" huudahti hän. "Te olette — vai mitä? — ällistyneet?
Ette lainkaan — kun selitän sen teille, eikö niin?"
"Selittäkää sitten Jumalan tähden!" pyysi Smith. Hän loi Hextalliin kysyvän silmäyksen. "Tietystikin toinen kreikkalaisista herrasmiehistänne?" mutisi hän. "Armias taivas — millainen tilanne!"
"Herra Demetriadi", vastasi Hextall. "Istukaa, herra Demetriadi! Onko teillä jotakin meille ilmoitettavaa?"
Demetriadi istuutui ja otti esille savukekotelonsa.