"Hyvä on", hän vastasi. "Minä huolehdin siitä. Häntä vartioidaan yöllä ja päivällä."
"Mainiota — että niin teet", sanoi Smith. "Minä annan sinulle nämä ohjeet tarkoituksella. Samassa mielessä minä vaadin sinua matkustamaan potilaasi seurassa Lynne Courtiin. Minä tahdon, että sinä näet tuon pienen veljen, josta hän on puhunut."
"Niinkö?" tiedusti Hextall ihmetellen. "Minkä tähden?"
"Sinä olet nähnyt neiti Paquitan; sinä olet nähnyt vanhemman veljen; nyt sinun on nähtävä nuorempikin. Minä haluan, että sinä otat huomioon, onko hän terve poikanen; kuka on hänen hoitajansa; kaikki mitä satut hänestä ja hänen oloistaan huomaamaan. Älä välinä minkätähden, — mutta anna minulle palattuasi selostus havainnoistasi."
"Minä en tiedä mihin sinä pyrit", sanoi Hextall, "mutta minä tottelen sinua".
"Minä tiedän mihin pyrin. Samalla kun sinä toimitat näitä asioita, tulen minä tekemään jotakin muuta — tutustumaan läpikotaisin Tress-suvun historiaan ja asianhaaroihin, joiden perusteella nämä nuoret saavuttivat nykyisen rikkautensa. Onpa hyvä asia, Hextall, että tämänluontoisissa tapauksissa sinun ja minun laiseni suojelusenkelit voivat penkoa asiat selviksi — ja tässä erikoistapauksessa varsinkin. Minä luulen tuon nuoren väen kaipaavan suojelusta. Mutta onko sinulla aavistustakaan, mihin tuo nuori aasi Darrell on joutunut?"
"Ei vähäistäkään! Mutta tietenkin hän on Kestevenin seurassa."
"Oh, tietysti! Mutta mitäs tuosta! Joko he itse tahi tiedot heistä kyllä aikoinaan saapuvat. Ja nyt olemme tehneet kaikki mitä nykyhetkellä on ollut tehtävissä, joten sinä voit poistua järjestämään Fowlerin ja Stylerin kohtausta kotiisi kello yhdeksältä tänä iltana. Kun sitten olet vienyt neiti Paquitan ja hänen hoitajattarensa Lynne Courtiin, niin tule takaisin ja anna minulle selostus."
Hextall otti aina John Smithin sanat vakavalta kannalta, joten hän nousi tottelevaisesti ja astahti ovelle. Mutta ennenkuin hän sen avasi, rohkeni hän vielä tehdä erään kysymyksen.
"Onko minun jätettävä Styler ja palvelija yksin?"