Poliisikomisarius näytti avainta. "Sitä ei ole tehty, sir", huomautti hän juhlallisesti. "Minä olen huolehtinut siitä. Se on siinä kunnossa, mihin Fowler sen jätti."
"Jatkakaa, Fowler", määräsi Smith, "Mitä te sitte teitte?"
"Minä herätin lakeijat, sir, ja menimme takaisin kuusistoon; olin nimittäin päättänyt, etten herättäisi herra Tressiä toistaiseksi. Mennessäni ohitse tuli hoitajatar Palliser neiti Tressin huoneesta, jolloin minä kerroin hänelle, mitä oli tapahtunut. Hän tuli kuusistoon seurassamme. Tietenkin me katselimme ympärillemme, mutta me emme koskeneet mihinkään, kunnes lääkäri ja poliisi saapui. Kun he hetkistä myöhemmin tulivat, ottivat he asian johdon huolekseen. Ja minä rohkenen sanoa", lopetti Fowler katsahtaen seuralaisiinsa, "komisarius osaa teille kertoa lopun paremmin kuin minä".
Kuulijat kääntyivät äänettöminä komisariukseen, jolloin tämän olento muuttui tärkeännäköiseksi.
"Minulla ei ole mitään sitä vastaan, että kerron teille, herrat, mikä jo on yhteistä omaisuutta", huomautti hän. "Mutta tietysti minä en voi, asian tällä asteella ollen sanoa, mitkä minun omat vaikutelmani ja johtopäätökseni ovat, vaikkakin minä saatan niihin viitata. Me löysimme ruumiin siitä paikasta ja siinä asennossa, kuin herra Fowler tässä jo ilmoitti, ja lääkäri sanoi olettavansa, että mies oli ollut kuolleena jo muutaman tunnin. Aluksi me epäilimme sitä itsemurhaksi, mutta pian huomasimme, ettei niin voinut olla, koska lähettyviltä ei löytynyt asetta. Ihminen ei voi ampua itseään ja vapautua revolverista. Sitäpaitsi tämä mies oli saanut surmansa silmänräpäyksessä. Me toimimme ruumiin sieltä pois, käskin aidata köydellä aukeaman ja jätimme miehen vartijaksi. Sitten me lääkärin kanssa tarkastimme ruumiin. Hän voi teille ilmoittaa, mitä hän löysi; minä kerron teille, mitä minä löysin. Minä en löytänyt mitään. Ei jälkeäkään mistään — paitsi nenäliinaa ja kynsisaksia."
"No?" huomautti Smith tyynesti. "Entä sitten?"
Komisarius näytti pahastuneelta, kun hänen draamallinen ilmoituksensa ei tehnyt mitään vaikutusta.
"Siellä ei oikeastaan ollut mitään, mikäli asia koskee ruumista", vastasi hän hieman nyreissään. "Sitten saapui eräs lakeijoista ilmoittamaan minulle, että yksi herra Tressille kuuluvista polkupyöristä oli kadonnut yöllä. Ja tietenkin minä silloin näin, miten asiat olivat. Luonnollisesti! Ja siitä seurasi, että me toimitimme herra Tickellin perään hälytyksen. Ennen iltaa luulemme saavamme hänet käsiimme."
"Ah!" huudahti Smith nousten tuoliltaan. "Te arvelette, että Tickell on murhaaja?"
"Niin minä teen!" vastasi komisarius äreästi. "Hänet me toimitamme silmukkaan!"