"Juuri niin", myönsi Smith. "Tapani on sanoa yhdellä kertaa toista, toisella toista. Ainoastaan sellainen ihminen, joka horjumatta totuttautuu alituisesti esittämään keskenään ristiriitaisia väitteitä, puhuu aina totta. Sitäpaitsi en ajatellut samaa kuin te — edellisessä tapauksessa ajattelin tekojen, jälkimäisessä olemisen salassapitämistä. Käsitättekö erotuksen?"
"Te taidatte ilveillä minulle", vastasi rouva Renton. "Mutta kenties esiinnyttekin metafyysikkona vain kujeillen — niinkö?"
"Mainiota!" mutisi Smith. "Pidän suuressa arvossa mielipidettänne."
Darrell Tress katsahti hymyillen Hextalliin. Hänellä oli hämärä tunne, että hänen naisvieraansa ja tämä pieni, lihava lontoolainen olivat molemmat sukkelia sanaseppiä, joiden keskustelua hän ei pystynyt seuraamaan, ja hän alkoi pakista tohtorille aiheista, jotka olivat enemmän hänen makuunsa — urheilusta, kilparatsastuksesta, kriketistä. Hän oli ilmeisesti mielissään, kun seurue nousi pöydästä ja rouva Renton lähti Hextallin luvalla katsomaan Paquitaa.
"Tulkaa biljardihuoneeseen polttamaan sikaari!" kehoitti hän. "Älykäs nainen, vai mitä?" jatkoi hän opastaessaan toisia upeasti sisustettuun biljardihuoneeseen. Siellä hän heittäytyi tuoliin. "Verraton keskustelutoveri, eikö olekin?"
"Viehättävä nainen", kehui Smith. "Naapurinne, niinhän muistaakseni sanoitte?"
"Asuu ihan tuon metsikön takana, Warren-nimisessä talossa", vastasi Darrell. "Kaunis paikka. Nuori leski, tämä rouva Renton. Hän on aikaisemmin käynyt täällä vain yhden kerran, ja me olemme olleet ainoastaan kerran hänen luonaan. Minusta hän oli kovin ystävällinen tullessaan nyt katsomaan, eikö teistäkin? Nähkääs, me tunnemme täällä tuskin ketään. Mutta kaikki se muuttuu, muuttuu kun muuttuukin! Minä — hyvä Jumala, en ensinkään huomannut!"
Hän hyppäsi äkkiä tuolista, johon oli istuutunut, loi siihen kammoisen katseen ja vaipui toiseen.
"Tuo!" huomautti hän hiljaa. "Tuo on se tuoli, jossa hän — Kesteven — aina istui! Hän ei täällä ollessaan huolinut mistään muusta. Minä siirrätän sen pois."
"Älkää toki!" esteli Smith. "Älkää ainakaan nyt! Minä istun siinä — varsin hyvä mukavien tuolien tuntija se mies-poloinen olikin", jatkoi hän istuutuessaan. "Muuten, kun rouva Renton nyt on poistunut seurastamme, voimme kolmisin puhella vähän, erittäinkin kun minun lienee palattava Lontooseen. Kuten Hextall teille mainitsi, olen hyvin innostunut rikosasioihin ja uskaltanen väittää olevani aika hyvin perehtynyt niihin. Jos kokemuksestani on teille apua, olen mielihyvin käytettävissänne. Otaksuttavasti olette selvillä siitä, että tutkintotuomari pitää kuulustelun Kestevenin kuoleman johdosta — luultavasti huomenna?"