"Pikku veljenne opettajatarko?" kysyi hän, kääntyen Darrellin puoleen. "Ette kai tarkoita, että hän on todella kadonnut — selittämättömällä tavalla?"
"Häntä ei ainakaan ole löydetty mistään koko talosta", vastasi Darrell. "Hän tuli kello kaksitoista Ronnien kanssa kävelyltä sisälle, luovutti pojan erään tallirengin huostaan, joka opettaa häntä ratsastamaan ponylla, meni omaan huoneeseensa yläkertaan, eikä häntä senjälkeen ole näkynyt. Palvelijat ovat etsineet häntä joka paikasta, mutta turhaan. Hän ei näet tullut alakertaan, kun päivällinen oli pöydässä häntä ja Ronnieta varten, ja palvelija, joka meni koputtamaan hänen ovelleen, ei saanut vastausta. Huoneen ovi onkin lukossa, mutta talonhoitaja on käynyt sisällä ikkunasta, joka avautuu parvekkeelle. Ja hän on kertonut Mountainille, että huoneessa on kaikki sekaisin. Totisesti! Emmeköhän lähde sinne katsomaan?" Hän meni edellä yläkertaan Hextallin ja Smithin seuratessa. Smith nykäisi ystävänsä hihasta.
"Arvasin, että täällä olisi salaperäisiä arvoituksia kosolta", jupisi hän. "Jos vainukoiramainen sihteerini puuhaa puoliksikaan yhtä paljon kuin minä, Hextall, on meillä yllin kyllin keskusteltavaa tämän päivän päättyessä."
XI
KAALINISTUTTAJA
Erottuaan esimiehestään Lynne Courtin portilla Styler palasi majataloon. Sitä lähestyessään hän näki Fowlerin ja poliisikomisariuksen poistuvan sieltä ja lähtevän verkkaisesti astelemaan kylän raittia pitkin. Majatalon isäntä seurasi heitä ulos, pysähtyi kynnykselle ja jäi tuijottamaan heidän jälkeensä, miettivästi raapien paljaita käsivarsiaan. Hän tunsi sihteerin sen seurueen jäseneksi, joka äsken oli ollut neuvottelemassa hänen vierashuoneessaan, ja nyökkäsi ystävällisesti. Styler vastasi tervehdykseen sydämellisesti; kylän majatalon isäntä oli juuri sellainen mies, jota hän sillä hetkellä tarvitsi.
"Jos mieleni on ikimaailmassa tehnyt mitään", alkoi Styler, "niin nyt haluaisin tuopin vilpoisaa olutta, jota teillä tietysti on kellarissanne. Mitä te itse arvelette siitä?"
Isäntä oivalsi, että vieras oli hauska ja puhelias seuramies, ja kehoitti häntä astumaan samaan huoneeseen, josta hän oli kymmenen minuuttia sitten lähtenyt. Sitten hän nouti haarikan vaahtoavaa olutta ja kaksi lasia ja nykäisi vierastaan juhlallisesti.
"Olette kaiketi saapuneet tänne kartanossa sattuneen tapauksen johdosta?" hän virkkoi silmäillen Stylerin teräviä piirteitä. "Epäilemättä lakimies?"
"Sinnepäin", vastasi Styler kiertäessään savuketta. "Kummallinen juttu, eikö olekin?"