"Eikö hän koskaan puhunut teille tarkemmin entisyydestään, omasta elämästään, perheestään?"
"Ei; en koskaan kysellyt häneltä mitään. Ne eivät olleet minun asioitani — ne eivät kimittäneet mieltäni."
"Te ja hän sovitte oikein hyvin yhteen?"
"Tulimme toimeen hyvin", vastasi Darrell. Hän ei enää ollut hermostunut, mutta alkoi muuttua vastahakoiseksi ja jöröksi tutkinnon jatkuessa ja luoda kuulustelijaan silmäyksiä, jotka eivät ennustaneet hyvää.
"No niin. Sitten tulemme äskeisiin tapauksiin. Joitakuita päiviä sitten te ja tämä mies matkustitte yhdessä Boulogneen; siellä pelasitte, ja teillä oli hyvä onni?"
"Harvinaisen hyvä onni."
"Palasitte Folkstoneen Kestevenin kuoleman edellisenä iltapäivänä ja ajoitte luullakseni autolla kotiin, pysähtyen Brightoniin päivälliselle, ja kaikki voittonne olivat kai Kestevenin taskussa?"
"Niin. Viisi- tai kuusituhatta puntaa — Ranskan ja Englannin seteleinä", vastasi Darrell kärsimättömästi. "Ne olivat hänellä myöskin silloin, kun erosin hänestä ja Tickellistä samana iltana. Voisin kertoa teille kaikki tietoni kahdessa minuutissa, jos sallisitte minun kertoa omalla tavallani!" puhkesi hän äkkiä puhumaan. "En ymmärrä tällaista kyselyä."
"Hieman malttia, herra Tress", sanoi kuulustelija tyynnyttävästi. "Mikäli olen kuullut, kohtasitte herra Tickellin Brightonissa ja otitte hänet mukaanne. Asia on siis niin? No, mikä mies herra Tickell on?"
"En tiedä."