Puhuteltu murisi ja ärisi, mutta sitten äkkiä työnsi kätensä taskuunsa, veti sen ulos täynnä seteleitä ja kultaa, heitti ne pöydälle ja kääntyi ovelle hiljaa kiroten. Hänen toverinsa seurasi; palvelija riensi ääneti heidän edellään salin läpi, auttoi heitä saamaan hattunsa ja päällystakkinsa ja päästi heidät ulos. Salissa oli nyt hiljaista, eikä kuulunut muuta kuin nuoremman miehen kuorsaus.
"Antakaa minulle nyt tuo revolveri", sanoi Hextall. "Antakaa!"
Vastauksen asemasta Paquita Tress äkkiä pudotti revolverin lattialle ja kaatui sitten itse pyörtyneenä.
II
PAHOLAINEN IHMISHAHMOSSA
Lähes kaksi tuntia myöhemmin ilmestyi Hextall avukseen kutsumansa ammattitoverin seuraamana makuuhuoneesta, mihin hän oli potilaansa jättänyt kahden koulutetun hoitajattaren huomaan, ja astui saliin, johon palvelija oli hänet opastanut heidän taloon saavuttuaan. Nyt se näytti kokonaan toisenlaiselta. Värilliset lamput eivät enää valaisseet sitä punaisella ja violettivalollaan; akkunat oli avattu, ja ensimmäinen kevätpäivän kajastus sekaantui aamuilman raikkaaseen tuulahdukseen. Poissa olivat viheriä pelipöytä ja sen ominaiset välineet; poissa myös oli runsas kokoelma pulloja ja pikareja, jotka olivat sijainneet sivupöydällä; koko huone näytti puhdistetulta ja siivotulta kaikista hurjistelun merkeistä ja samalla hyvin arvokkaalta ja raittiilta. Ja erään akkunan luona sijaitsevan pienen pöydän vieressä, ajeltuna, kylpeneenä, sopusuhtainen vartalonsa huolellisesti puettuna aistikkaaseen villapukuun tuore kukka napinlävessä, istui herra Kesteven pureskellen leivosta ja hörppien tuoksuavaa kahvia. Mikä hurjistelu lieneekään vallinnut varemmin aamulla, oli ilmeistä lääkäreille, että tämä selväkatseinen, vakavakätinen ja valpas herra oli siihen ottanut osaa vain sivustakatselijana. Kesteven, joka lueskeli edellisen iltaista sanomalehteä, nousi lääkärit huomattuaan nopeasti nojatuolistaan ja astui esille kotonaan olevan miehen levollisuudella ja varmuudella. Hän nyökkäsi kohteliaan tuttavallisesti, joka ei kuitenkaan erikoisemmin vaikuttanut Hextalliin.
"No, tohtori?" sanoi hän. "Toivoakseni voipi potilaanne hyvin?
Luultavasti haava ei ole vaarallinen?"
"Haava ei ole vaarallinen", vastasi Hextall. "Mutta neiti Tress tarvitsee täydellistä hiljaisuutta kunnes hänet voidaan siirtää kotiin."
"Oh!" sanoi Kesteven auliisti. "Hänellä tulee täällä olemaan riittävän hiljaista. Nuo hoitajattaret tietysti ottavat hänet kokonaan hoitoonsa."
"Hänen on saatava hiljaisuutta yöllä", huomautti Hextall.