Darrell nielaisi kirouksen ja poistui äkeissään mökistä raittiiseen ilmaan.
XIV
HYYTÄVÄ PELKO
Pian astuivat Hextall ja lynchfieldiläinen lääkäri siihen huoneeseen, jossa Smith valmisti karkeatekoista jäljennöstä salaperäisestä kartasta.
"Aiomme siirtää hänet kauppalan sairaalaan", ilmoitti Lynchfieldin tohtori. "Hänessä on suoritettava leikkaus. Teidän", jatkoi hän poliisiviranomaisille, "On siis heti ryhdyttävä valmistaviin toimenpiteisiin. Minä jään siksi aikaa hänen luokseen. Tuo on kummallinen kapine", huomautti hän Smithille, osoittaen karttaa. "Katselin sitä tänä aamuna. Saatteko siitä selvän?"
"En vielä", vastasi Smith. Hän pisti piirtämänsä jäljennöksen taskuunsa, vei Hextallin pihalle ja osoitti Darrellia, joka synkkänä käveli kujalla. "Katsohan, Hextall!" kehoitti hän. "Mikä Tressiä vaivaa? Minusta on ihan ilmeistä, että hän olisi mielellään antanut puolet omaisuudestaan jos olisimme tavanneet tämän miekkosen kuolleena tai jos te lääkärit voisitte taata hänen kuolevan. Minkä tähden? Kun eilenaamulla saavuimme Lontoosta, uskoi hän varmasti, että Tickell oli tappanut Kestevenin, kuten muistatte, ja olisi kovin kärkkäästi tahtonut nähdä hänet hirressä sen tähden. Nyt hänen mielensä näkyy tyyten muuttuneen. Vielä kerran kysyn — minkä tähden?"
"Hermot", vastasi Hextall. "Hänen hermostonsa ei ole milloinkaan ollut vankka, eikä hänen viimeaikainen elämänsä ole sitä vahvistanut. Hän ei jaksa kestää tällaista julkisuutta, kuulusteluja ja kaikkea muuta. Siinä kaikki."
Smith pudisti päätään.
"Ei!" väitti hän. "Ei se siitä johdu. Tuo mies on kuullut jotakin — eilisen jälkeen. Jokin painaa hänen mieltään. Katsohan häntä!"
Ilmeisesti välittämättä siitä, että häntä tarkkailtiin, tai huomaamatta sitä Darrell oli jäänyt seisomaan kujalle. Hän jupisi itsekseen; hänen kalpeat kasvonsa nytkähtelivät miltei suonenvedontapaisesti, ja äkkiä hän heilautti molempia käsiään ylöspäin, tehden epätoivoisen näköisen liikkeen.