"Tämä herra on lääkäri", esitteli Lynnen komisarius. "Tohtori Hextall — lontoolainen lääkäri luullakseni, sir?"
Molemmat lääkärit astuivat syrjään puhelemaan, ja poliisipäällikkö kääntyi Darrellin puoleen.
"Tulkaahan sisälle, herra Tress, katsomaan, onko tämä mies Tickell!" kehoitti hän. "Siihen ei teiltä kulu minuuttiakaan, eikä se vaivaa häntä, jos hän on tajuton."
Darrell meni mökkiin kovin vastahakoisen näköisenä Smithin seuratessa hänen kintereillään. Loukkaantunut mies makasi väliaikaiseksi kyhätyllä vuoteella, jonka ääressä istui konstaapeli. Darrell loi yhden ainoan hätäisen silmäyksen sairaan kalpeihin kasvoihin ja kääntyi sitten toisaalle.
"Se on luonnollisesti Tickell", virkkoi hän. "Riittääkö se?"
Hän pyörähti ympäri ja aikoi poistua mökistä, mutta poliisipäällikkö kutsui hänet toiseen huoneeseen, ahtaan eteisen toisella puolen olevaan, pieneen vierassaliin. Siellä poliisipäällikkö otti esille norfolkilaisen takin ja veti sen taskusta lompakon, jonka ympärillä oli vahva, joustava kisko.
"Tässä kaikki, mitä löysimme hänen taskuistaan", sanoi hän Smithille, jota kai piti tärkeänä henkilönä. "Hänellä ei ollut mitään muuta kuin kello perineen, sormus tai pari ja joitakuita pikku esineitä. Kuulkaahan, herra Tress! Ovatko nuo setelit samoja rahoja, joista olemme kuulleet? Ovat? No hyvä! Niitä on kaikkiaan, kuten mainitsin, lähemmä neljätuhatta puntaa. Koko sitova todistus siitä, kuka Kestevenin murhasi, se! Ja tässä on ainoa hänen taskuistaan löytämämme paperikaistale — enkä minä kuolemaksenikaan saa selville, mikä se on. Näyttää jonkun kartan kappaleelta tai joltakin sentapaiselta. Mitä te siitä arvelette, sir?" lisäsi hän, ojentaen pahasti rypistyneen ja kokoon taitetun kirjoitusarkinpuolikkaan Smithille. "Mikäli olen kuullut, olette te hyvin perehtynyt tällaisiin asioihin."
Smith otti paperin käteensä ja silmäili sitä tarkoin. Siinä oli karkeasti hahmoiteltu, melkein näkymättömäksi tahrautunut lyijykynäpiirros, lampaankäpälän muotoinen; siihen oli vedetty paljon viivoja, ja näiden viivojen viereen oli muutamiin paikkoihin merkitty numeroja. Kuvion alla oli selityksiä, kuten Smithistä näytti. Ne olivat perin arvoituksellisia. Ykkösen numeron kohdalla oli kirjain W; kakkosen kohdalla P V; kolmosen T:n K; nelosen L. Kaiken tämän alapuolelle oli kirjoitettu kaksi riviä: "Minä iltana tahansa 12:sta—18:teen, 8 1/2—9 1/2" ja "T— Yritys; V— Suoritus."
"Jollei teillä ole mitään sitä vastaan", virkkoi Smith, "valmistan itselleni jäljennöksen tästä paperista. Sitten voin ehkä saada selvän sen merkityksestä joutoaikoinani. Tietysti se merkitsee jotakin."
"Olen teille hyvin kiitollinen", sanoi poliisipäällikkö. "Olen hyvilläni kaikesta avusta. En usko, että hän" — hän nyökkäsi toiseen huoneeseen päin — "ilmaisisi sitä meille, vaikka kykenisikin. No niin, herra Tress", jatkoi hän, kääntyen Darrellin puoleen, joka jörönä tarkkaili Smithin puuhia, "siellä se mies on, kuten näette, ja voitte pitää varmana, että hän joutuu hirteen, sir! Kuukauden kuluttua —"