Smith tuijotti häneen, vihelsi ja sieppasi paperin.
"Totisesti — hyvä!" intoili hän. "Hyvä! Alan käsittää. Luulet —"
"Pitäisin tätä", jatkoi Hextall, "muistiinpanoina otaksuttavasti Tickellille annetuista ohjeista, joiden mukaan hänen piti mennä jonnekin tapaamaan jotakuta jonakin — minä hyvänsä — iltana kahdennentoista ja kahdeksannentoista päivän välisenä aikana kello puoliyhdeksän ja puolikymmenen välillä. Ja myöskin luulen Tickellin olleen matkalla suorittamaan sitä tehtävää, kun hänelle sattui tapaturma."
"Päätelmäsi tuntuu järkevältä", myönsi Smith ja pani paperin huolellisesti lompakkoonsa. "Siitä kuviosta ja siihen tehdyistä merkinnöistä otetaan selvää, ennenkuin monta tuntia on kulunut. Lähden kaupunkiin viiden junassa. Entä sinä?"
"Olen sopinut, että jään tänne huomiseen saakka", vastasi Hextall. "Tahdon nähdä neiti Tressin kunnollisesti toipuvana — ja myöskin haluan puhella Tressin kanssa. Mielin vakavasti yrittää saada hänet kääntymään paremmalle tolalle."
"Ensin on sinun laitettava hänen hermonsa kuntoon", huomautti Smith. "Tänä aamuna häntä järkyttivät monet seikat aika tavalla. Kunpa tietäisin, mitä hänen mielessään liikkui! Tämä on paljoa pulmallisempi juttu kuin kumpikaan meistä alussa kuvitteli. Olen entistä varmempi siitä, että Tickell on yhtä viaton siihen murhaan kuin minäkin."
"Kuka sitten on syypää?" tokaisi Hextall.
"Joku henkilö, jota hyvin todennäköisesti ei lainkaan ahdisteta", vastasi Smith. "On kuitenkin pari seikkaa, joihin huomio on kohdistettava. Ollessaan eilen täällä vähän aikaa teki Styler pienen, mielenkiintoisen havainnon, jolla saattaa olla merkitystä tähän juttuun nähden, ja hän palasi heti Lontooseen jatkaakseen tutkimuksia sen johdosta. Kerron siitä sinulle myöhemmin — en vielä. Ja vähää ennen kuin saimme tiedon murhasta oli Styler saanut hieman vihiä Kestevenin asioista, hyvin vähän tosin, mutta se on kuitenkin jotakin, ja hän työskentelee sen pohjalla. Haluan niin ollen joutua kuulemaan hänen selostustaan."
"Mitä hän sai selville Kestevenistä — onko senkin kertominen liian aikaista?" tiedusti Hextall. "Olen perin utelias, kuten tiedät."
"No, olkoon menneeksi!" suostui Smith. "Voin kertoa sinulle sen. Se on hyvin pieni seikka — mutta voi paisua suureksi — saatamme sen avulla saada selville, kuka Kesteven oli. Ollessaan haastattelemassa Fowleria sinun luonasi, Styler taivutti Fowlerin viemään hänet Tressin asuntoon Queen-Anne-kadun varrelle, jotta hän saisi tarkastaa siellä olevia Kestevenin tavaroita. Hän halusi nähdä, olisiko siellä joitakin papereita, joista kävisi ilmi, mistä Kesteven oli tullut, ennenkuin lyöttäytyi Tressin seuraan. Päällisin puolin katsottuna ei lippaissa, matka-arkuissa ja vaatteissa ollut mitään, ei edes ainoatakaan kirjettä! Mutta Styler on sitkeä veitikka eikä vähällä jää neuvottomaksi ja on suorastaan nero löytämään esineitä kummallisista paikoista. Hän sai käsiinsä sen ainoan puvun, joka Kestevenillä oli, ennenkuin hän pääsi Tressin 'talouteen', ja siitä hän löysi salataskun, joka oli ommeltu vuoriin ja jossa oli öljyttyyn silkkiin kiedottuna — vihkimätodistus."