"Niin, niin; mutta Kesteven ammuttiin juuri niihin aikoihin, lääkärin lausunnon mukaan", vastasi hän. "Lääkäri väitti sen tapahtuneen kahdentoista ja yhden välillä, ja Walters kertoi nähneensä Paquitan kahtakymmentä vaille yksi."
"Mutta sittenkin", intti Hextall. "Sehän oli pelkkä sattuma. Laupias taivas, mies, ettehän luule —"
Darrell nosti kättään, tehden toivottoman avuttoman eleen.
"Voi!" voihkaisi hän, "Walters sanoi — Walters sanoi, että hänen — että hänen kädessään oli revolveri. Walters näki sen!"
Äkkiä hän antoi käsiensä painua; seuraavana sekuntina hän taivutti kasvonsa niitä vasten ja alkoi nyyhkyttää. Hextall nousi hitaasti pystyyn ja jäi äänettömänä seisomaan, tuijottaen tyhjyyteen.
Oliko se mahdollista? Se kysymys pyöri hänen tyrmistyneissä aivoissaan, kunnes hän ei osannut ajatella mitään muuta — ei edes vierellään istuvaa perinpohjaisesti murtunutta miestä. Hänen mieleensä muistui, mitä Paquita oli lausunut käydessään sydänyöllä hänen asunnossaan Wimpole-kadun varrella — että hän oli usein tuntenut kiusausta tappaa Kestevenin; hän muisti myöskin Paquitan miltei epätoivoisesti puhuneen siitä, mitä hän olisi saattanut tehdä. "Olisin saattanut ampua hänet useammin kuin kerran, eikä kukaan olisi sitä ikinä aavistanut." Ja vähitellen hän alkoi pohtia sellaista mahdollisuutta. Hän tiesi unissakävijäin nukkuessaan usein tekevän sellaista, mitä ovat valveilla ollessaan miettineet; olisihan Paquita, joka oli hautonut häntä kiusaavaa asiaa, saattanut…
Mutta äkkiä Hextall katkaisi ajatuksensa, äännähtäen kärsimättömästi. Pyh! Miten olisi sellaista voinut tapahtua? Nuoren, unissaan kävelevän naisen olisi pitänyt ampua vilkas, valpas mies, jonka tiedettiin melkein aina olevan hyvin varuillaan! Mahdotonta — mahdotonta —; mahdotonta! Sellaista ei ollut saattanut tapahtua! Mutta vaikka hän kuinka hoki sanaa "mahdotonta", kuiskasi joku sisäinen ääni hänelle: "Niin — mahdotonta — mutta kuitenkin… mahdollista!"
Hän kääntyi Darrellin puoleen ja pudisti häntä olkapäästä melkein rajusti.
"Mies, hoi!" sanoi hän. "Se on luonnollista, Tress, mutta meidän on mietittävä. Luuletteko sen miehen pitävän suunsa kiinni?"
"Maksoin hänelle, että hän sen tekisi", vastasi Darrell.